9. toukokuuta 2013

Herman Melville: Moby Dick


Ääh, mihin aika kuluu? Edellisestä bloggauksesta on taas vierähtänyt viikkoja, vaikka kirjoja on kertynyt luettujen pinoon jo useampikin. Nyt alkaa ryhtiliike! Jatkakaamme siis amerikkalaisen eläinkirjallisuuden teemaviikkoja, eli Jack Londonin Valkohammas-susiseikkailun perään Herman Melvillen valasklassikko Moby Dick (1851).

Uumoilin etukäteen, että kirja saattaisi olla jokseenkin raskassoutuista luettavaa, mutta alku olikin yllättävän mukaansatempaava, joten rohkaistuin yrittämään. Nantucketilaisen kalastajakylän kolkko, tuulinen tunnelma ja päähenkilö Ishmaelin kohtaamiset villin harppuunamiehen Queequegin ja muiden omalaatuisten valaanpyytäjäpersoonien kanssa lupailivat vetävää meriseikkailua.

Mutta sitten vauhti hyytyi. Meriseikkailuihin päästiin kyllä silloin tällöin, mutta action-kohtauksia odotellessa oli kahlattava läpi sivukaupalla yksityiskohtaisia kuvauksia eri valaslajien ja valaanpyyntimenetelmien ominaispiirteistä ja niiden ohessa solmuisia filosofisia jaaritteluja. Toivoin sitkeästi, että jossain vaiheessa kaikki loksahtaisi paikalleen ja oivaltaisin kirjan hienouden, mutta enpä tiedä, tuliko sitä oivallusta koskaan. Kävi niin kuin joskus käy, kun kirja ei oikein vedä: ensin odottaa, että josko tämä tästä vielä paranisi, ja sitten jossain vaiheessa tajuaa sinnitelleensä jo niin pitkälle, ettei viitsi enää jättää kesken vaan lukee sisulla loppuun, tuli mitä tuli.
 
Ei Moby Dickin kanssa vietetty aika toki aivan hukkaan mennyt. Minulle olisi ehkä riittänyt jonkinlainen Valitut Palat -tyylinen lyhennelmä, mutta merenkäynnin ja valaanpyynnin saloista oli sinänsä mielenkiintoista lukea. Sattumalta hoksasin vastikään telkkarista myös aihetta käsittelevän amerikkalaisen dokumentin (sen voi näköjään katsoa myös netissä PBS-kanavan sivuilla). Dokumentti täydensi lukukokemusta mukavasti. En nimittäin ollut täysin sisäistänyt, miten tärkeä taloudellinen merkitys valaanpyynnillä aikoinaan oli. Ennen öljyä nuoren Amerikan talous pyöri valaanrasvalla: sillä syttyivät lamput ja kävivät koneet. Siksi sitä kannatti lähteä hakemaan toiselta puolen maailmaa vaarallisilla, jopa vuosia kestäneillä merimatkoilla. Kirjan Pequod-laivakin seilaa valaiden perässä käytännössä maailman ympäri, kuten taiteilijan näkemys yllä havainnollistaa.

Dokumentissa valotettiin myös Melvilleäkin innoittanutta tositarinaa Essex-laivasta, joka joutui 1820-luvulla valaan upottamaksi keskellä Tyyntämerta. Osa miehistön jäsenistä pelastui ajelehdittuaan merellä yli kolme kuukautta, liki 5000 kilometrin matkan Etelä-Amerikan rannikolle (ja syötyään henkensä pitimiksi muutaman kollegansa, yöh). Essexin kohtaloon viitataan Moby Dickissä suoraan, selviytyjien päiväkirjoja siteeraten, ja taitaa hurja tarina olla vaikuttanut koko hirmuvalas-juonikuvioonkin.

Pequod-laiva jahtaa siis Moby Dickiä, valtavaa valkoista valasta. Jahtia johtaa synkkämielinen kapteeni Ahab, jolta Moby Dick on aikoinaan repäissyt jalan ja joka janoaa nyt kostoa. (Enpäs tajunnutkaan, mutta tässähän on ilmiselvä yhteys Peter Paniin: kapteeni Koukulta vain puuttuu käsi ja koston kohteena on krokotiili.) Ahabin lisäksi henkilögalleriaan kuuluu liuta muita miehistön jäseniä, jotka ikävä kyllä jäävät vähän taka-alalle, kun Melville keskittyy enemmän kaskelottien anatomiaan. Olisin mielelläni tutustunut paremmin eksoottisiin polynesialaisiin harppuunanheittäjiin ynnä muihin. Starbuck-perämieskin oli kirjassa kovin pienessä roolissa siihen nähden, miten paljon kahvia miekkosen nimellä tänä päivänä myydään...

No, meriseikkailut eivät luultavasti ole kirjan varsinainen pointti. Alleviivailin lukiessa kyllä myös kaskelottien lomaan siroteltuja mietteitä elämästä, maailmasta ja ihmisluonnon olemuksesta, mutta tarinan syvällisempi tulkinta jäi minulta puolitiehen, kun merimaisemat innostivat enemmän. En tiedä, vaikuttiko lukukokemuksen työläyteen sekin, että luin kirjan alkukielellä. Melville nimittäin venytti englannintaitoni äärirajoilleen: Moby Dickin kieli on monimutkaista ja monisanaista, ja 1800-luvun merenkulkusanasto toi lukemiseen omat haasteensa. Sikäli kirja oli kyllä mainiota Kindle-luettavaa, että Oxford Dictionary of English oli vain kevyen sormenpään painalluksen päässä. Opin monta uutta sanaa (jotka taisin kyllä unohtaa saman tien).

Moby Dickin ovat lukeneet myös ainakin Kirjavinkkien Mikko ja Kirjaurakan Raisa. Liityn ylpeänä joukkoon ja nappaan samalla pisteen Ofelia Outolinnun 1800-luvun kirjat -haasteeseen.

Kuva: Everett Henry (1893–1961) (http://www.loc.gov/exhibits/treasures/tri064.html) [Public domain], via Wikimedia Commons. http://commons.wikimedia.org/wiki/File%3AThe_voyage_of_the_Pequod.jpg

Herman Melville: Moby Dick; or, The Whale. 1851. E-kirja ladattu Project Gutenbergistä, luettu Kindlellä.

17 kommenttia:

  1. Kiinnostava bloggaus, tämä on lukulistallani, mutta en ole löytänyt ielä suomeksi, ja en ole vielä uskaltanut lukea englanniksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on melko tuhtia tavaraa millä kielellä vain, mutta englanti toi kieltämättä omat haasteensa lukemiseen. Onneksi oli tuo Kindlen sanakirja! Paperikirjaa en varmaan olisi jaksanut lukea englanniksi, mutta lukulaitteen kanssa oli oikeastaan aika hauskaa klikkailla koneesta esiin outojen sanojen selityksiä. Eksyin jopa silloin tällöin harhapoluille sanakirjaa selailemaan, kun vastaan tuli mielenkiintoisia etymologialöytöjä. :)

      Poista
  2. Vau! Tästä suorituksesta olen pikkuisen kade. :) Moby Dickiin viitataan niin paljon, että vissiin tämä kannattaisi ahkeroida, vaikka hieman raskaslukuinen olisikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tyytyväinen, että luin! Minulle ei tosiaan edes tuo Peter Pan -yhteys avautunut lukiessa, mutta toivottavasti jatkossa bongailen intertekstuaalisia Moby Dick -helmiä sieltä täältä.

      Poista
  3. Minä luin Moby Dickin joitakin vuosia sitten, suomeksi tosi, ja meinasin myös hyytyä toisinaan valaanpyyntimenetelmien kerrontaan. Loppupeleissä kuitenkin fiilikset taisivat jäädä positiivisen puolelle, vaikka en kyllä nyt oikein koko kirjasta mitään muistakaan. :D

    Hatunnosto alkukielellä lukemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valastietouteni nousi tämän kirjan myötä ihan uudelle tasolle. :) Oli tämä kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikka välillä puuduttikin ankarasti.

      Poista
  4. Luin Moby Dickin kolmisen vuotta sitten ja se oli yksi elämäni Suuria Lukukokemuksia. Sen voi tietenkin lukea monella tavalla, mutta minulle se aukeni ennen kaikkea aatehistorian kannalta, siinä on niin hyvä kuva aikansa mereen ja valaisiin liittyvistä käsityksistä, sekä luonnontieteen että kulttuurihistorian kannalta. Ja toiseksi merimatkan kuvaus oli minusta jotain uskomattoman kaunista.

    Olen myös katsonut mainitsemasi dokumentin ja se oli minusta erittäin kiinnostava ja valaiseva. Essexin tuhoutuminen on ilman muuta ollut Melvillellä esikuvana. Siitä on muistaakseni olemassa joku tietokirja, jonka olen jo kauan aikonut lukea. Luen joskus, kun olen sillä tuulella. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että tämä oli sinulle Suuri Lukukokemus! Minä olin ehkä odottanut kirjalta enemmän tuota seikkailupuolta kuin kurkistusta valaiden kulttuurihistoriaan, joten tietty tietosanakirjamaisuus puudutti. Kirjaan mahtuu kyllä upeita merikuvauksiakin, niin aaltojen pauhua kuin tyyntä ulappaakin.

      Poista
  5. Minulla on tämä suomenkielisenä kirjavarastossani (Suomessa). En "ehtinyt" (eli jaksanut) sitä koskaan lukea, koska oli aina muuta luettavaa. Totuus on, että pitkitin tämän lukemista, koska kirja kiehtoi (kiehtoo yhä), mutta samaan aikaan se pelotti (pelottaa yhä).

    Pakko tämä on kuitenkin joskus lukea - ihan vain yleissivistyksen ja oman mielenrauhan saamikseksi :D Minullekin muuten varmaan riittäisi joku Valitut palat -tyylinen lyhenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tämä on ollut kesken muistaakseni lokakuusta asti, eli yli puoli vuotta siihen meni. Otti aikansa, mutta hiljaa hyvä tulee... :)

      Poista
  6. Tämä kyllä kiinnostaisi. Merenkulussa on jotain kiehtovaa, varmaan juuri siksi etten tiedä siitä mitään. Raskassoutuisuus on kyllä vähän haastavaa, tai väsyttävää. Mutta kyllä varmaan jossain vaiheessa on tämänkin aika minulla. Suomeksi kyllä, ehdottomasti. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kiehtoo meri ja meriaiheiset kirjat, ja sellaisista tämä on kyllä hyvä esimerkki!

      Poista
  7. Voi, onnittelut suuren urakan loppuun saattamisesta! - Ja vieläpä englanniksi! Luin itse tämän muutamia vuosia sitten tenttiä varten, ja täytyypä myöntää, että raskassoutuisesti se eteni, mutta kärsvällisyyteni kuitenkin palkittiin. Vanhoissa, hitaasti etenevissä kirjoissa on aivan oma viehätyksensä, joka suorastaan hivelee sieluani kaiken hektisyyden keskellä. Ja minusta oli jännää tutustua tähän valaiden ihmeelliseen maailmaan, lisäksi kapteeni Ahab oli jotenkin todella mielenkiintoinen hahmo kaikessa synkeydessään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joskus on mukavaa uppoutua tällaisiin verkkaisiin vanhoihin kirjoihin. Ja kapteeni Ahab oli kyllä hyvä tyyppi! Olisin ehkä kaivannut lisääkin pureutumista Ahabiin ja hänen pakkomielteeseensä valasta kohtaan.

      Poista
  8. Heh, minunkin tekisi mieli lukea tämä juuri siksi, että sitten voisin kulkea ympäriinsä ja kertoa kaikille, että olen lukenut Moby Dickin! (Onkohan sellaisia T-paitoja?) :-D

    VastaaPoista
  9. On! Täallainen sulle:

    http://www.zazzle.com/yes_ive_read_moby_dick_tee_shirts-235509529337141452

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa, pitäisköhän? Minua kiinnostaisi se Alastalon sali -paita. Sillä olisi hyvä brassailla maailmalla kun kukaan ei ymmärtäisi mitään. :)

      Poista