14. tammikuuta 2014

Marcel Pagnol: La gloire de mon père

Garlaban - Marcel Pagnolin lapsuusmaisemaa.

Vuosi vaihtui jo aikaa sitten, mutta joululomalla luetut kirjat ja vuosi 2013 kokonaisuutena ovat tässä blogissa vielä pureksimatta. No, ehtiihän tässä vielä!

Joulunpyhinä tartuin Anna minun lukea enemmän -blogin Vive la France! -haasteeseen lukemalla Marcel Pagnolin lapsuusmuistelmaromaanin La gloire de mon père (1957). Kirja on suomennettu nimellä Isäni kunnian päivä (1964). Tämä kirja ja sen kaksi suomentamatonta jatko-osaa ovat käsittääkseni ranskalaisille jonkin sortin nostalgiaklassikkoja: aitoranskalaista maaseutuelämää vanhaan hyvään aikaan.

Suurin osa kirjasta keskittyy Pagnolin kesämuistoihin Provencen maaseudulta. Aurinko paahtaa, laventeli tuoksuu, ja Marcel pikkuveljineen kehittelee hurjia intiaaniseikkailuja perheen kesäksi vuokraaman talon ympäristössä. Loman ehdoton kohokohta on metsästyskauden alku, jonka jännitystä Marcel ei voi vastustaa, vaan ujuttautuu salavihkaa isän ja sedän kintereillä pyyjahtiin.

Pagnol muistelee pikku-Marcelin seikkailuja lämmöllä, ja Provencen kuvaus huokuu tuoksuja ja tunnelmia. Kirja olisi mainiota matkalukemista Etelä-Ranskaan! Samoissa maisemissa liikutaan Pagnolin muissakin kirjoissa, joten saatanpa tulla tarttuneeksi Pagnoliin myöhemminkin jos ei oikean niin ainakin nojatuolimatkailun merkeissä.

Kuva: By Guillaume de clermont 60 (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0-2.5-2.0-1.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons.

2 kommenttia:

  1. Olen tämän suomeksi lukenut joskus ja leppoisahan se oli...ja nyt harkitsin että voisi kokeilla lukea tätä (huonolla) ranskallani, kuulemma soveltuu siihen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, leppoisa nimenomaan! Tämä ei ole mikään maailmaa järisyttävä lukuelämys, mutta ihan sympaattista menoa. Kirjan kieli ei tosiaan ole kamalan vaikeaa. Täytyy vain selvitä jokusesta lintulajista ym. :)

      Poista