11. huhtikuuta 2013

Sari Vuoristo: Säätiedotus merenkulkijoille

Sari Vuoriston Säätiedotus merenkulkijoille (Gummerus, 2007) luovi minut lempeästi maaliskuun lukujumista takaisin lukuiloon. Kirjan kymmenen novellia merestä ja rakkaudesta, kuten kannen alaotsikko luonnehtii, tarjosivat hienoja pieniä nojatuolimatkoja maailman merille ja kotisatamiin.

Meri on eri tavoin läsnä kokoelman kaikissa novelleissa, ja niin on rakkauskin, mutta ei aina itsestäänselvästi tai romanttisessa mielessä. Mukana on toisensa löytäviä ja toisistaan erkanevia pareja, vanhempien ja lasten välistä rakkautta, ystävyyttä... Ihastuin kovasti Vuoriston tapaan maalata ihmissuhteiden myrskyjä ja tyveniä merellisiin maisemiin ilman, että miljöiden ja teemojen yhteydet tuntuivat liian osoittelevilta.

Kaiken kaikkiaan Vuoriston tekstiä oli nautinto lukea. Kokoelman novellit olivat riittävän pitkiä, jotta niiden maailmaan ehti sisään, mutta silti sopivan tiiviitä teemoiltaan ja tapahtumiltaan. Rakenteiltaan ja kertojanääniltään erilaiset novellit muodostivat tasapainoisen kokonaisuuden. Pidin myös Vuoriston luontevasti soljuvasta, selkeästä kielestä, jossa väreilivät veden, valon ja vaihtuvien vuodenaikojen tunnelmat.

Vahvaa merihenkeä huokui esimerkiksi kokoelman aloitusnovelli ”Sumu”, jossa päähenkilönä on avioliiton myötä maakravusta karun kalliosaaren asukkaaksi oppinut Hanna. Meren suuruus ja voima puskevat vastaan myös laivamatkalla Grönlantiin novellissa ”Tyhjyys”. Monet novelleista ovat näiden kahden tavoin mietteliäitä, surumielisiäkin, mutta mukaan mahtuu myös toivoa. Mielenkiintoinen sekoitus tummia sävyjä ja laineiden liplatusta oli esimerkiksi novelli ”Ankkuripaikka”, jossa parisuhteen pulmat asettuvat uuteen perspektiiviin, kun purjehdusta harrastava nuoripari tarkkailee satamassa naapuriveneen kannella riitelevää pariskuntaa.

Näin jälkikäteen ehkä parhaiten minulle jäivät kokoelmasta mieleen kaksi lapsiaiheista novellia. ”Sukellus” on liikuttava yhdeksänvuotiaan tytön näkökulmasta kerrottu avioliittokuvaus kesäparatiisista, jonka taivaalle ilmestyy pilviä, kun aikuiset alkavat sotkea asioita. Novellissa ”Helmi on meren työtä” näkökulma taas on pikkuvauvan äidin, jonka mietteistä vauva-arjen keskellä välittyvät kauniisti äidinrakkaudesta kumpuavat tunteet, huolet ja unelmat.

Vuoristosta tulee viides uusi kirjailijatuttavuus 13 kotimaisen listalleni. Oiva löytö, sillä tämä minulle ennalta tuntematon kirjailija on näköjään julkaissut jo kolme novellikokoelmaa ja neljä romaania. Lisään ne ilomielin lukulistalleni!

Meren äärellä ovat tunnelmoineet myös ainakin Arte, Satu ja Marielka, ja Kiiltomadosta löytyy kehuva arvio.

Sari Vuoristo: Säätiedotus merenkulkijoille. Gummerus, 2008 (1. painos 2007). Kannen suunnittelu: Jenni Noponen. Saatu lahjaksi.

2 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin eniten tuosta Ankkuripaikasta, mutta kyllä ne muutkin lueksi.

    VastaaPoista
  2. Ankkuripaikassa oli näistä ehkä eniten "jujua", yllättävyyttä. Muiden novellien vahvuus oli enemmän tunnelmassa ja ihmissuhteiden kuvauksessa.

    VastaaPoista