Viime viikkoina ilmassa on ollut pientä lukujumia. Kesken on useampikin kirja, mutta mistään ei tule valmista. Onneksi aina voi suunnitella tulevia lukemisia ja muistella menneitä, ja siihen puuhaan sopii mainiosti Top Ten Tuesday -listailu. Päätin siis aloittaa oman tiistaisarjan kirjallisista aakkosistani.
Ensimmäisenä ohjemassa vanha kunnon A!
1. Margaret Atwood on hyvä kirjailija. Vaikutuin Sokeasta surmaajasta, Nimeltään Gracestä ja Kissansilmästä (kaikki luettu ennen blogiaikaa). Oryx ja Crake innosti vähemmän.
2. Avonleaan olen matkannut mielikuvituksen siivin monet kerrat. En tiedä, haluaisinko käydä siellä oikeasti: todellisuus saattaisi jäädä jälkeen kuvitelmista.
3. Prinssi Edwardin saari on vedonnut myös Suvi Aholaan, jonka yhdessä Satu Koskimiehen kanssa toimittama Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt on läpikotaisin ihana kirja.
4. En ole lukenut juuri lainkaan Afrikkaan sijoittuvia kirjoja. Äkkiseltään tulee mieleen yksi Mma Ramotswe -dekkari (Botswana), J. M. Coetzeen Michael K:n elämä (Etelä-Afrikka), Aya-sarjakuva (Norsunluurannikko) ja Amin Maaloufin Leo Afrikkalainen (pitkin poikin Pohjois-Afrikkaa).
5. Jatketaan maanosilla: Kirjallinen Aasiakaan ei ole minulle kovin tuttu. Blogitunnisteista löytyy kaksi Intiaa, mutta enpä tiedä, kuinka aidon ja monipuolisen kuvan maasta antavat Eat, Pray, Love ja Viidakkokirja... Kiinaan matkasin viime vuonna Guy Delislen seurassa. Japania olen katsellut nöyrimmän palvelijanne Amélie Nothombin silmin ja muutaman kulttuurihistoriallisen tietokirjan kautta. Muiden maiden kohdalla lyökin sitten tyhjää.
6. Australiasta olen lukenut, hih, yhden harlekiinipokkarin.
7. Amerikka on sentään vähän paremmissa kantimissa. Viime vuonna innostuin So American -haasteesta, ja amerikkalaista kirjallisuutta tulee muutenkin luettua melko ahkerasti – tai siis lähinnä yhdysvaltalaista. Etelä-Amerikasta blogiin on toistaiseksi päässyt ainoastaan Gabriel García Márquez.
8. Blogissani näkyneistä A-kirjailijoista haluaisin erityisesti mainita Selja Ahavan, jonka esikoisromaani Eksyneen muistikirja oli kaunis, koskettava kuvaus muistin hapertumisesta.
9. Toinen mielenkiintoinen tuttavuus oli Päivi Alasalmen vahvatunnelmainen Tuo tumma nainen.
10. Eikä tietenkään sovi unohtaa Juhani Ahoa! Yksin-pienoisromaani sisältää sellaista tunteen paloa että ah ja voi, ja kirjan Helsinki- ja Pariisi-kuvaus on herkullista.
Kuka tai mikä on teille kirjailijoiden tai kirjojen parasta A-ryhmää?
Ensimmäisenä ohjemassa vanha kunnon A!
1. Margaret Atwood on hyvä kirjailija. Vaikutuin Sokeasta surmaajasta, Nimeltään Gracestä ja Kissansilmästä (kaikki luettu ennen blogiaikaa). Oryx ja Crake innosti vähemmän.
2. Avonleaan olen matkannut mielikuvituksen siivin monet kerrat. En tiedä, haluaisinko käydä siellä oikeasti: todellisuus saattaisi jäädä jälkeen kuvitelmista.
3. Prinssi Edwardin saari on vedonnut myös Suvi Aholaan, jonka yhdessä Satu Koskimiehen kanssa toimittama Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt on läpikotaisin ihana kirja.
4. En ole lukenut juuri lainkaan Afrikkaan sijoittuvia kirjoja. Äkkiseltään tulee mieleen yksi Mma Ramotswe -dekkari (Botswana), J. M. Coetzeen Michael K:n elämä (Etelä-Afrikka), Aya-sarjakuva (Norsunluurannikko) ja Amin Maaloufin Leo Afrikkalainen (pitkin poikin Pohjois-Afrikkaa).
5. Jatketaan maanosilla: Kirjallinen Aasiakaan ei ole minulle kovin tuttu. Blogitunnisteista löytyy kaksi Intiaa, mutta enpä tiedä, kuinka aidon ja monipuolisen kuvan maasta antavat Eat, Pray, Love ja Viidakkokirja... Kiinaan matkasin viime vuonna Guy Delislen seurassa. Japania olen katsellut nöyrimmän palvelijanne Amélie Nothombin silmin ja muutaman kulttuurihistoriallisen tietokirjan kautta. Muiden maiden kohdalla lyökin sitten tyhjää.
6. Australiasta olen lukenut, hih, yhden harlekiinipokkarin.
7. Amerikka on sentään vähän paremmissa kantimissa. Viime vuonna innostuin So American -haasteesta, ja amerikkalaista kirjallisuutta tulee muutenkin luettua melko ahkerasti – tai siis lähinnä yhdysvaltalaista. Etelä-Amerikasta blogiin on toistaiseksi päässyt ainoastaan Gabriel García Márquez.
8. Blogissani näkyneistä A-kirjailijoista haluaisin erityisesti mainita Selja Ahavan, jonka esikoisromaani Eksyneen muistikirja oli kaunis, koskettava kuvaus muistin hapertumisesta.
9. Toinen mielenkiintoinen tuttavuus oli Päivi Alasalmen vahvatunnelmainen Tuo tumma nainen.
10. Eikä tietenkään sovi unohtaa Juhani Ahoa! Yksin-pienoisromaani sisältää sellaista tunteen paloa että ah ja voi, ja kirjan Helsinki- ja Pariisi-kuvaus on herkullista.
Kuka tai mikä on teille kirjailijoiden tai kirjojen parasta A-ryhmää?