18. tammikuuta 2013

Paul Auster: Kuun maisemissa

Olen aikonut jo pitkään lukea Paul Austeria, mutta tämä muistaakseni lentokentältä ostamani pokkari on silti odotellut koskemattomana hyllyssä ties kuinka kauan. So American -haaste innoitti tarttumaan tuumasta toimeen, vaikka en sitten ehtinytkään lukea kirjaa loppuun haasteen puitteissa ennen vuoden loppua.

Kuun maisemissa (Moon Palace, 1989) kertoo Marco Stanley Foggista, parikymppisestä orvosta opiskelijasta, joka menettää viimeisenkin perheenjäsenensä, kun hänen Victor-enonsa kuolee. Marco haahuilee päämäärättömästi pitkin poikin Manhattania, kunnes sattumalta löytynyt pesti eksentrisen vanhuksen Thomas Effingin elämäkerturina lähtee viitoittamaan nuorukaisenkin elämää uusiin suuntiin.

En oikeastaan tiedä, mitä Austerilta odotin, mutta en ole varma, oliko se aivan tätä. No, New Yorkiin ainakin uumoilin matkaavani, ja sinne pääsin: Manhattan Marco Foggin silmin oli kiinnostava miljöö. Myös tapahtumien taustalla häilyvä 1960-luvun ajankuva kuukävelyineen viehätti.

Mutta kirjassa oli hurjasti muutakin, ja paljon jotenkin eriparisia aineksia. Kun Foggin tarina alkoi limittyä Effingin tarinaan, suurkaupunki sekoittua Utahin autiomaahan ja juoneen kerrostua yhä uskomattomampia käänteitä, en oikein tiennyt, mitä ajatella. Tuntui kuin tarinassa olisi ollut tarpeeksi tavaraa pariinkiin romaaniin. Runsaus ei varsinaisesti tehnyt kirjasta sekavaa tai vaikeaa, mutta jotenkin sen lonkeroiden ote minusta tahtoi silti välillä lipsua. En oikein onnistunut eläytymään. Vähän samoin näyttää käyneen K-blogin Jennille.

Marco Fogg oli sinänsä mielenkiintoinen päähenkilö. Enimmäkseen Fogg on passiivinen oman elämänsä heittopussi, mutta kun hän jotain tekee, hän uppoutuu puuhaan liki sairaalloisen perusteellisesti. Kirjan kaikki henkilöt ovat jokseenkin erikoisia, pakkomielteisiä persoonia, kärjessä Effing-vanhus. Luin kirjaa So American -tunnelmissa, joten vetelin mielessäni yhteyksiä tämän kirjan ja toisen haasteeseen lukemani minulle uuden amerikkalaisen miesnykykirjailijan välille eli Don DeLillon Omegapisteeseen. Kirjojen tyylit ovat aivan erilaiset, mutta sattumalta molemmissa olivat tärkeissä osissa erämaa ja erakkomaiset miehet.

Hm. Minusta tuntuu, että tässä kirjassa saattoi yliampuvien ja usein epäuskottavienkin juonenkäänteiden alla piillä psykologisia ja symbolisia tasoja, jotka jäivät minulle etäisiksi. Kuun maisemissa ei tullut lähelle, ei tuntunut ”minun” kirjaltani, mutta vakuutuin kyllä Austerin kiinnostavuudesta kirjailijana. Siis: Austeria lukeneet, mitä kirjaa mieheltä suosittelisitte?

Paul Auster: Kuun maisemissa. Tammi, 2010 (1. suom. painos 1990). Alkuteos Moon Palace, 1989. 287 s. ISBN 978-951-31-5637-4. Omasta hyllystä, ostettu uutena.

4 kommenttia:

  1. Itse en ole tätä nimenomaista kirjaa lukenut enkä osaa sanoa, mikä sen asema on Austerin tuotannossa. Muita Austereita olen toki lukenut ja onhan Austerilla muissakin kirjoissa uskomattomia juonenkäänteitä ja hyvin erikoisia henkilöitä. Kaikkein tärkein kirja mulle Sattumuksia Brooklynissa, jonka tarina tuntui hyvin läheiseltä muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista
  2. Olen parhaillaan lukemassa Talvipäiväkirjaa, joka on ensimmäinen Austerini. Pidän kovasti! Talvipäiväkirja on omaelämäkerrallinen, ja Auster ruotii siinä hyvin henkilökohtaisesti elämänsä vaiheita.

    Haluan ehdottomasti jatkaa Austeriin tutustumista, mutta ehkä jostakin muusta kuin Kuun maisemista :)

    VastaaPoista
  3. Mun ehdoton suosikki-Auster on Illuusioiden kirja. Monet on kehunu Sattumuksia Brooklynissä, ja se odottaakin mulla hyllyssä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkeistä, Anna Elina, Nanna ja Maria! Panen kirjojen nimet muistiin!

    VastaaPoista