13. marraskuuta 2012

Leena Krohn: Tainaron (Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste)


Kirjamielellä-blogin Marjis kehitti kesällä Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen, jonka ideana on haastaa joku toinen kirjabloggari lukemaan kirjan, jota hän ei ole vielä ymmärtänyt lukea tai joka on kaukana hänen omista lukutottumuksistaan. Tarinoiden taikaa -blogin Tintti haastoi minut lukemaan Leena Krohnin Tainaronin (1985).

On ollut hauskaa lukea eri blogeista riskinoton tuloksista. Monet haastekirjat ovat löytäneet uusia ihailijoita (esimerkiksi Karoliinan Liisalle suosittelema Nyt nappaa!, jota suosittelen minäkin), toiset ovat takunneet (esimerkiksi Disan Lauralle ehdottama Viimeinen mohikaani). Minä ilahduin kovasti Tintin valinnasta. Leena Krohn on kirjailija, jota olen epämääräisesti aikonut lukea jo pitkään, mutta johon en – scifiä ja fantasiaa hieman vieroksuvana lukijana – ehkä silti olisi tullut tarttuneeksi ilman haasteen tarjoamaa sysäystä.

Riskinotto kuitenkin kannatti, sillä Tainaron oli oikein mielenkiintoinen tuttavuus. Enpä ole pitkään aikaan lukenut kirjaa, joka olisi vienyt minut näin täydellisesti toiseen maailmaan! Sillä Tainaron tosiaan luo kokonaan oman maailmansa – maailman, jollaista ei olisi tullut mieleenikään kuvitella, mutta johon oli kiehtovaa kurkistaa.

Kirja koostuu sarjasta kirjeitä. Niiden vastaanottaja jää tuntemattomaksi, emmekä tiedä paljon kirjoittajastakaan. Käy ilmi vain se, että hän on saapunut ulkomaalaisena Tainaroniin, kaupunkiin, jossa ”tuntosarvien ja leukarihmojen vipattava metsä kaduilla ruuhka-aikaan on kyllä muukalaiselle merkillinen näky”. Kaupungin asukkaista joillain on kennosilmät, joillain kitiinipanssarit; jotkut kantavat asumustaan mukanaan, jotkut rakentavat omansa kaarnasta ja korsista.

En ole varma, kuinka syvällisesti ymmärsin Tainaronia. Luulen, että hyönteiskaupungin elämästä aukeaa allegorioita moneen suuntaan: yhteiskunnan järjestys, elämän kiertokulku... Kirjeet tuntuvat vihjaavan tulkintoihin, mutta eivät auta pidemmälle, vaan vaihtavat aihetta juuri, kun luulen päässeeni jyvälle jostain. Mutta se ei oikeastaan haittaa. Tainaronin maailma on kaikissa omintakeisen kekseliäissä yksityiskohdissaan niin mielikuvituksellinen ja Krohnin kieli niin rikasta, että niissä oli jo riittämiin lukunautinnoksi.

Erityisesti ihastuin Krohnin sointuvaan tekstiin. Usein vastaan tuli sanoja, joiden mehevyyttä oli oikein pysähdyttävä maistelemaan, ja lauseita keinuttivat runollisen juhlalliset rakenteet: ”Yön vapina unohtuu, ja aamun häikäisyssä torilla, jonka läpi usein oikaisen, avoimissa hedelmäkoreissa hohtaa metinen auer ja kiveys askelten alla on ikuinen taas.” Jotenkin Krohnin kieli, jossa täsmällisesti kuvatut havainnot hyönteisten elintavoista limittyivät vanhahtavan runollisiin ilmaisuihin ja sanajärjestyksiin, onnistui olemaan yhtä aikaa omaleimaista, yllättävää, ja silti luontevasti soljuvaa.

Näytteeksi vaikka tämä ote kolmannesta kirjeestä. Se kertoo tulikärpäsistä, ”joihin silmä iltaisin kiintyy, koska he erittävät ohutta valoharsoa ja toisinaan, kiihtyessään, tuikkivat ja välkkyvät”:
      Tulee haikea olo, kun heitä katselee, mutta koskaan en ole yrittänytkään lähestyä heitä. En usko edes, että he puhuvat mitään tämän kaupungin virallista kieltä, en tiedä, puhuvatko he ylipäänsä ollenkaan. He ovat suloisia kuin hahtuvat, ohuita ja kevyitä kuin sellainen ensi nuoruus, jota kukaan ei ole koskaan elänyt.
      Viime aikoina olen monina iltoina hakeutunut varta vasten portaikon tienoille vain iloitakseni heidän hohdostaan. He eivät huomaa minua, mutta kun he kulkevat – karkeloivat! ohitseni ja kerjäläisten ohi ja ohi sinivöisen ritarin prameuden, heidän ympärillään väreilee toivo ja tuulahtaa kevään henki niin raikkaana kuin mitään ei olisi vielä milloinkaan menetetty.
Tainaronin ovat lukeneet myös ainakin Morre, Satu, Elma Ilona, Hreathemus ja Sara. Hurjan hienosti kahdesta lukukerrastaan Tainaronin parissa ja kirjan kirjemuodosta on kirjoittanut Ohikulkija -blogissa Eeva Hallivuori.

P.S. Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen sääntönä oli haastaa haastajansa ja lisäksi joku uusi haastettava. Haastoin siis Tintin ja Poplaari-blogin Pekan lukemaan kotimaisia kirjailijoita, joita kohtaan minulla itselläni on ennakkoluuloja, eli Jari Tervoa ja Anja Snellmania. Ei aikarajaa :)

Leena Krohn: Tainaron. Teos, 2006 (1. painos 1985). Kuvittanut Inari Krohn. 138 s. ISBN 951-851-054-7. Lainattu kirjastosta.

15 kommenttia:

  1. Nautin tekstisi lukemisesta: sekä siitä, että pohdit Ota riski -haastetta sekä siitä, että pidit Tainaronista.

    Sain Tainatorin tädiltäni jokunen aika sitten ja aion lukea kirjan, nyt vielä enemmän!

    Ota riski -haasteessa sen sijaan olen itse pahasti jäljessä. En ole lukenut vielä yhtään haastekirjaa, toivottavasti muistan tarttua niistä edes muutamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kirja, erilainen. Onnea riskikirjoihin sinullekin!

      Poista
  2. Voi harmistus, nyt kaduttaa etten ostanut Tainaronia kirjamessuilta vaikka aioin! Kuulostaa nimittäin ihanalta, hyönteiset ja tuo kieli.. OR&RK-haaste on kyllä ollut mainio, itse sain monta hienoa suositusta joihin en olisi muuten ehkä tarttunutkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OR&RK oli tosiaan kiva haaste, voisi ottaa uusiksi säännöllisin väliajoin!

      Poista
    2. Oi, olihan minä lukenut tämän ihanan tekstisi Tainaronista! Täytyy ehdottomasti hakea se kirjastosta nyt keväällä. :)

      Poista
  3. Ihanaa että pidit ja aivan ihanasti kirjoitat Tainaronista! Tekisi mieleni lukea se tekstisi innoittamana uudelleen. Tämähän on edelleen yksi ehdottomista lempikirjoistani. Pitäisi itse asiassa lukea Krohnilta muutakin. Olen lukenut novellikokoelman Donna Quijote, johon en - harmillista kyllä - ihastunut yhtä paljon kuin Tainaroniin.

    Niin ja Tervo jo odottelee hyllyssä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, onnea Tervoon! Minä en ole vielä rohjennut kokeilla. :) Mutta kiitos tästä erinomaisesta lukuvinkistä!

      Poista
  4. Ah, hyvä kirja, ja sitä ei kai ole tarkoitettukaan ymmärrettäväksi täysin, sen verran epämääräisenä ja vihjaavana se pysyy. Monissa kohdissa oli aika vaikea sanoa kuinka hyönteismäisiä tai inhimillisiä ne muut olennot olivat, liukuivat sujuvasti sillä välillä...

    Krohnin muista Donna Quijote oli ensimmäinen kirjansa jonka luin ja hyvä muttei niin hyvä kuin muut, Oofirin kultaa on varmaan tyylillisesti Tainaronmaisin mutta omat suosikkini ovat suhteellisesti lähempänä reaalimaailmaa (paino sanalla suhteellisesti) liikkuvat Umbra ja Datura. Mutta hyviä kirjoja riittää ja huonoja en ole tainnut lukea yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä, hdcanis! Vaikutuin Krohnista. Voisin lukea häneltä muutakin, mutta en ehkä aloita Donna Quijotesta, jos sekä sinä että Tintti ette siihen valtavasti ihastuneet.

      Poista
  5. Mielenkiintoista! Aion itsekin lukea tämän Lukudiplomi-haastetta silmällä pitäen, ja tekstisi innostaa tarttumaan kirjaan mahdollisimman pian. Jännittävää, saa nähdä, miten minun käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hitsi, enpä huomannut, että tämä kuuluu lukudiplomikirjoihin! Minäkin olen aikeissa osallistua, mutten ole vielä perehtynyt listoihin. Taidanpa palata Tainaroniin lukudiplomitehtävien tiimoilta...

      Poista
  6. Kirjoituksesi sai kaipaamaan Tainaronin kiehtovaan maailmaan, jonka lukemisesta olen blogannut joskus kauan sitten. Kirja teki surulliseksi, mutta hyvällä tavalla! Hankin kirjamessuilta yhden Krohnin kirjan ja sen luen jossain vaiheessa, kun näistä muista tohinoista on selvitty. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sara, lisäsinkin linkin myös sinun juttuusi tuonne ylös! Kirjassa oli kieltämättä surumielinen, muttei kuitenkaan surulliseksi tekevä tunnelma. Kiehtova.

      Poista
  7. Luru, mielenkiintoista oli lukea sinunkin kokemuksestasi Tainaronin parissa. Nyt vasta osuin tänne.

    Tainaron on ihmeellinen kirja. Ja kiitos tekstilleni antamastasi tunnustuksesta. Enpä taas vähään aikaan ole ennättänyt kaikilta kiireiltä - ja kirjojen lukemiselta - blogiini kirjoittaakaan.

    Jostain syystä en ole innostunut Krohnin uudemmasta tuotannosta, jossa liikutaan osin konemaailmoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Eeva! Tämä oli tosiaan kiehtova kirja ja sinun kirjoituksesi kuvasi lukukokemusta hienosti. Minä en ole (vielä?) lukenut Krohnilta muuta. Lähtökohtaisesti tällainen "luonnonläheinen" aihemaailma kiinnostaa ehkä enemmän kuin koneet, mutta voisinpa kokeilla niitäkin!

      Poista