3. toukokuuta 2012

Françoise Sagan: Bonjour tristesse (Tervetuloa, ikävä)


Françoise Saganin Muuan hymyn luettuani innostuin lukemaan uudelleen myös Saganin esikoisteoksen Bonjour tristesse (1954, suom. Tervetuloa, ikävä, 1955). Luin kirjan ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Se oli ensimmäisiä ranskaksi lukemiani "oikeita" kirjoja ja jäi siksikin hyvin mieleen. Pituudeltaan kirja sopii palkitsevaksi kielenopiskelulukemiseksi, sillä sivuja on vain vähän yli sata, vaikka sanaston ja lauserakenteiden osalta Sagan välillä vähän hienosteleekin. (Ranskalainen mieskin oli ihmeissään parista subjunktiivin imperfektistä vai mitä ne sitten olivatkaan.)

Tällä lukukerralla kirjasta jäi parhaiten mieleen sen helteinen tunnelma. Suosittelen kesälomalukemiseksi! Kuuma hiekka Rivieran rannoilla, turkoosina kimmeltävä Välimeri... Näissä olisi jo tarpeeksi tunnelmoitavaa, mutta jännite syntyy tietysti siitä, että kesäidyllin yllä leijuu alusta asti tragedian aavistus. Minäkertoja Cécile antaa lukijan ounastella, että jotain kamalaa on tulossa – ja tuleehan se. Jokin kirjan kitkeränhaikeassa tunnelmassa ja joutilaan yläluokkaisessa miljöössä toi mieleen F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun.

Cécile on siitä mielenkiintoinen päähenkilö, että hän ei ole ollenkaan sympaattinen, vaan enimmäkseen ärsyttävän itsekeskeinen, ylimielinen, kaunainen, ailahtelevainen ja huikentelevainen hemmoteltu kakara. 17-vuotias lukiolainen viettää lomaa ylellisessä vuokrahuvilassa jossain Saint-Tropez'n tienoilla seuranaan isänsä Raymond, nuorekas puolivallaton playboy-leskimies, jonka elämänfilosofiana on huvittelu ja hetkessä eläminen ja joka vie tyttärensä mieluummin avoautolla kasinolle kuin patistaa tätä läksyjenlukuun. Cécilen ja Raymondin suhde on kirjassa lähes hämmentävän symbioottinen.

Kaksikon elämäntyyli muuttuu, kun mukaan kuvaan astuu äitipuolikandidaatti. Tyyni, hillitty Anne on erilainen kuin Raymondin tavalliset rakastajattaret, ja kaikessa Cécilen ja Raymondin vastakohta. Cécile suhtautuu tulokkaaseen sekoituksella kunnioittavaa ihailua ja katkeraa mustasukkaisuutta. Neidin mielenmuutoksista ja manipulointitempauksista saavat osansa myös kesäheila Cyril ja Raymondin ex Elsa.

Ilmestymisaikanaan 50-luvulla Tervetuloa, ikävä sai käsittääkseni jokseenkin skandaalinkäryisen maineen. Pahennusta herätti ainakin Cécilen huoleton suhtautuminen sukupuolielämään ja yleinen moraalittomuus. Nykylukijaa tämän kirjan varsin viattomiksi verhotut teiniseksikuvaukset eivät juuri hetkauta, mutta moraalin osalta kirja jättää kieltämättä vähän kiehertävän olon. Kiintoisa kesäcocktail siis.

6 kommenttia:

  1. Luin Tervetuloa Ikävän muutama vuosi sitten, ja pidin kovasti. En enää muista kirjaa kauhean hyvin (tämähän ei ole varsinaisesti mikään juonivetoinen kirja) mutta tuon kesähelteisen tunnelman kyllä muistan. Ja voin hyvin kuvitella että kirja on ollut pienimuotoinen skandaali, koska kyllä tässä nykylukijankin silmin jotain pikkuisen vinksahtanutta oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vinksahtanutta oli... Se hämmentävin asia on varmaan tuon nuoren päähenkilön kylmä ja kyyninen psykologia. Ja sensaatiomaista oli tietysti myös se, että kirjan julkaistessaan Sagan oli itse suunnilleen saman ikäinen ja saman elämänpiirin kasvatti.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän pari vuotta sitten. En ole lukenut muuta Saganilta. Aika outoja Cécile ja hänen isänsä olivat. Siitä huolimatta pidin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Saganilta nämä kaksi, mutta olisi mielenkiintoista lukea muitakin. Tervetuloa ikävä ja Muuan hymy muistuttivat paljon toisiaan: samantyyppinen päähenkilö, ei-toimiva suhde omanikäiseen poikaan, monimutkainen suhde vanhempaan mieheen, kolmiodraamaa jne. Lienevätkö muutkin Saganin kirjat samaa sarjaa vai tuleeko myöhemmässä tuotannossa enemmän vaihtelua?

      Poista
  3. Todellakin, juuri sopiva kesäkirja! Minä tykkäsin kirjasta kovasti! <3 Kirjoitin siitä blogissanikin lyhyesti kauan sitten:

    http://kertomusjatkuu.com/blog/243978

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva lukea sinun juttusi kirjasta! Tämä on kieltämättä jotenkin varsin ranskalainen :)

      Poista