19. toukokuuta 2012

Don DeLillo: Point Omega (Omegapiste)

So American -haasteen pökkimänä päätin tutustua johonkin amerikkalaiseen miesnykykirjailijaan, ja kirjaston hyllyssä jotenkin sopivan näköisenä vastaan tuli Don DeLillo. Sopivan näköinen tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että kirjassa on mielestäni hieno kansi – kuvittajana israelilainen Noma Bar, jonka graafisen pelkistetyistä töistä lisää esimerkkejä täällä – ja että kirja oli sopivan ohut, koska kaipasin laukussa helposti mukana kulkevaa lukemista.

Laukkukirjan epäkiitolliseen asemaan joutuminen ei tainnut tehdä tälle kirjalle oikeutta. Point Omega (2010, suomeksi Omegapiste, 2011) on viipyilevä, mietteliäs kirja, joka vaatii ympärilleen aikaa ja tilaa. Itse asiassa aika ja tila ovat kirjassa keskeisiä elementtejä. Olen vähän harmissani, että tulin lukeneeksi kirjan epäotollisissa olosuhteissa, sillä minusta tuntuu, että olisin saanut siitä enemmän irti jossain muualla kuin julkisten liikennevälineiden hälyssä ja hulinassa.

Kirjan juoni on lyhykäisyydessään se, että nuori elokuvantekijä Jim lähtee autiomaahan houkutellakseen dokumenttiinsa haastateltavaksi Richard Elsterin, erakoituneen sotaneuvonantajan, joka majailee yksin vanhassa talossa. Tarinan edetessä miesten seuraan liittyy myös Elsterin tytär Jessie, omanlaisensa outolintu hänkin.

Tapahtumia ei ole paljon. Kirjan tunnelma syntyy autiomaan tyhjyydestä, hiljaisuudesta, välinpitämättömästä avaruudesta. Pienet asiat kasvavat suuriksi, venyvät täyttämään tilan ja ajan. Autiomaahan sijoittuvien tapahtumien ympärille kiertyy kirjassa myös kehyskertomus, jossa ollaan taidegalleriassa hidastempoisen videoteoksen äärellä. Nämä jaksot olivat minusta tapahtumattomuudessaan oudon kiehtovia. Haluaisin nähdä niitä innoittaneen Douglas Gordonin videoteoksen 24 Hour Psycho, vaikka en aivan uskokaan, että saisin siitä irti lähellekään samanlaisia tasoja kuin DeLillo.

Outo, erikoinen kirja.  
It takes close attention to see what is happening in front of you. It takes work, pious effort, to see what you are looking at. He was mesmerized by this, the depths that were possible in the slowing of motion, the things to see, the depths of things so easy to miss in the shallow habit of seeing.

Omegapisteen ovat lukeneet ainakin Valkoinen Kirahvi, Erja, Sivukirjaston Liina ja Sivujuonen Juho Kuorikoski.

Don DeLillo: Point Omega. Picador, 2011. (1. painos Scribner, 2010). Kannen kuva Noma Bar. 148 s. ISBN 978-0-330-51239-8. Suomeksi Omegapiste, Tammi, 2011, suom. Helene Bützow. Lainattu kirjastosta.

8 kommenttia:

  1. Amerikkalaiset miesnykykirjailijat eivät jostain syystä kuulu kirjalliselle mukavuusalueelleni... Tässä kirjassa on jotakin kiehtovaa. Outo ja erikoinen tekee joskus hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin piti tosiaan ottaa oikein asiaksi lukea amerikkalaista miesnykykirjailijaa, eivät välttämättä tartu ensimmäisinä käteen. :) Mutta DeLillo oli kyllä hämmentävyydessään mielenkiintoinen tuttavuus. Voisi lukea häneltä jotain muutakin - ja kokeilla paria muutakin uutta kirjailijaa...

      Poista
  2. Hei Luru, blogissani on haaste sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, Sara! Vastaukset mietintään :)

      Poista
  3. Minä ihastuin kirjan viipyilevään tunnelmaan ja pidin kirjan mietiskelevyydestä. Oli monta hetkeä, jolloin vain tuijotin kirja sylissäni jonnekin kauas, sitten luin jälleen muutaman sivun pysähtyäkseni uudelleen. Ihana kirja, mutta voin hyvin kuvitella, ettei tämä ole kaikkien kirja ja jakaa varmasti mielipiteitä. Tätä kirjaa on vähän vaikea suositella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kirjoituksesi tästä välitti mainiosti kirjan tunnelmaa! Minä en ehkä varsinaisesti ihastunut tähän kirjaan, mutta kiinnostuin kyllä.

      Poista
  4. Minun(kin) blogissani on sinulle kysymyksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit! Mainioita kysymyksiä sinullakin!

      Poista