16. toukokuuta 2012

Belgia-projekti: Hergé: Les Aventures de Tintin en Amérique (Tintti Amerikassa)


Belgia-projektini on edennyt siihen vaiheeseen, että on korkea aika tutustua maan sarjakuvataiteen kuuluisimpaan tuotokseen eli Hergén Tintti-sarjiksiin. Kirjastosta lainaan osui alun perin vuonna 1932 ilmestynyt, väriversiona vuonna 1946 julkaistu Les Aventures de Tintin en Amérique eli Tintti Amerikassa.

Nyt täytyy kyllä sanoa, etten ehkä ollut ihan kohderyhmää. Pienenä luin jonkin verran Aku Ankkoja ja Asterixejä, mutta niiden jälkeiset sarjakuvakokemukset ovat jääneet vähiin, ja nyt aikuisiällä ne ovat vasta virittelyvaiheessa (tuloksia täällä ja täällä). Tinttiäkin olisi ehkä kannattanut lukea silloin joskus nuorempana, sillä ainakaan tähän aikuislukijaan tämä ei oikein uponnut - tai sitten minun olisi kannattanut ottaa vaari Liisan vinkistä edellisen postauksen kommenteissa eli aloittaa Tintteihin tutustuminen myöhemmistä sarjakuvista eikä näistä ihan ensimmäisistä.

Tarinassa sankarireportteri Tintti ja Milou-koira seikkailevat kieltolakiajan Chicagossa gangstereita pyydystämässä. Juonen kulku on suunnilleen tämä: Tintti tulee kaapatuksi, pelastautuu, ajaa takaa roistoja, joutuu autokolariin, joutuu uudestaan kaapatuksi, pelastautuu, kadottaa Miloun, löytää Miloun, joutuu taas kaapatuksi, pelastautuu, ajaa takaa roistoja, joutuu takaa-ajetuksi, joutuu melkein poltetuksi, pelastautuu, putoaa jyrkänteeltä, pelastautuu, joutuu vangiksi, pelastautuu, ajaa takaa roistoja, joutuu juna-onnettomuuteen, pelastautuu, joutuu melkein lynkatuksi, pelastautuu, joutuu takaa-ajetuksi, pelastautuu, joutuu melkein preeriapalon uhriksi, pelastautuu, joutuu kaapatuksi, pelastautuu, jää melkein junan alle, pelastautuu, kadottaa Miloun, joutuu vangituksi, pelastautuu, löytää Miloun, joutuu melkein lihamyllyyn, pelastautuu, joutuu kaapatuksi, pelastautuu. Niin ja saa lopuksi gangsterit kiikkiin (tietysti).

Melkoista kohellusta siis. Vaaratilanteet ratkeavat niin rivakasti, etteivät ne ehdi tuntua kovin vaarallisilta, ja kerrontatyylikään ei minusta oikein rakenna jännittävän seikkailun tunnelmaa. Otetaan esimerkiksi vaikka allaolevat ruudut. Tintti on parhaillaan eteenpäin kiitävän junan veturissa ja huomaa edessään kiskoilla valtavan kivenjärkäleen. Hurja tilanne siis, mutta miten lukija otetaan mukaan? Staattisella sivukuvalla veturista ja tilannetta selittävällä puhekuplalla, ja sitten toisella ulkoapäin nähdyllä kuvalla veturista. Höh. Eihän tässä pääse ollenkaan Tintin nahkoihin!



No, kuten sanottua, en ehkä ole tälle kirjalle oikeaa kohderyhmää, mutta onpahan ainakin testattu. Ja ehkäpä kokeilen joskus jotain toistakin Tinttiä!

Hergé: Les Aventures de Tintin en Amérique. Casterman, 1983. (1. painos 1947). 62 s. ISBN 2-203-00102-X. Lainattu kirjastosta.

5 kommenttia:

  1. Joo, Tinttejä ei missään tapauksessa kannata aloittaa lukemaan ilmestymisjärjestyksessä, näissä kehityttiin reilusti... Tuo kaappaus-pelastus-kohellus johtunee siitä että juttu julkaistiin pätkinä lehdessä, laajempien kokonaisuuksien käsittelyn oppiminen oli vielä pahasti vaiheessa niinkuin oikeastaan kaikki muukin.
    Viiden albumi Sininen lootus on ensimmäinen jossa oikeasti juttu alkaa toimia ja minusta kahdeksas Kuningas Ottokarin valtikka on se ensimmäinen oikeasti hyvä Tintti, ja yleensä kun harrastajilta kysytään kaikkein parhaita niin suosikit ovat Tintti Tiibetissä ja Castafioren korut, 20. ja 21. albumit...

    VastaaPoista
  2. Jep, komppaan edellistä.

    Tintti kuuluu kaikkien aikojen suosikkeihini. Viime vuoden Musée Herge (http://www.museeherge.com/) vierailun jälkeen intouduin lukemaan jälleen kerran kaikki Tintit läpi järjestyksessä. Sarjan alkupään tarinat ovat tosiaan ilmestyneet lehdessä jatkosarjana, eikä juonesta välttämättä siten saa hyvin kiinni. Omia suosikkejani ovat sarjan osat, joissa on jo esitelty oleelliset sivuhenkilöt, kuten kapteeni Haddock ja Tuhatkauno. (Esimerkiksi edellisessä kommentissa mainittu Castafioren korut.) Lisäksi tykkään hirvittävästi Yksisarvisen salaisuudesta ja Rakham Punaisen aarteesta, joista oli pätkiä myös viime syksynä ilmestyneessä leffassa, josta tykkäsin myös kovasti.

    Osa fanitustani on varmasti nostalgiaa, sillä luin Tinttini alunperin jo lapsena, mutta uskon, että näihin voi päästä aikuisenakin sisälle.

    VastaaPoista
  3. Heh, vaikka kova Tintti-fani olenkin, niin nämä varhaiset Tintit ovat kyllä juuri tuollaisia kuin kuvailit :) Seikkailua eikä kauheasti sisältöä.

    Omia Tintti-suosikkejani ovat Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli, Sininen lootus, Lento 714 ja (se kaikkein suurin suosikki) Tintti Tiibetissä. Kokeilepa jotain niistä - tai noita edellä mainittuja - ja jos nekään eivät uppoa, et ehkä ole Tintti-kohderyhmää :)

    VastaaPoista
  4. Komppaan hdcanista. Sininen lootus on tärkeä, koska siinä Herge taustoitti tarinan, ja albumi jatkuu tavallaan Tintti Tiibetissä. Tintti Amerikassa on minusta miltei huonoin albumi. Alkupään albumit toimivat hieman paremmin piirrettyinä videoina, kun taas loppupään albumit eivät niinkään. Mikä on paras Tintti äänestys voitaisiin tehdä, luultavasti tämä albumi saisi vähiten ääniä. Eniten voisi saada Tintii Tiibetissä, kannoillaan Castafioren korut ja monien suosikki Tuhatkaunon tapaus. Itse pidän myös albumeista Yksisarvisen salaisuus, Rakham Punaisen aarre ...
    Kulttuuriteko lukea Tinttiä ranskaksi, itse en siihen pysty, en osaa ranskaa ollenkaan.

    VastaaPoista
  5. Hahaa, taisin tosiaan aloittaa väärästä päästä Tinttejä! Kiitos kaikille vinkeistä, kokeilenpa joskus noita teidän suosittelemiamme myöhempiä seikkailuja!

    VastaaPoista