24. marraskuuta 2011

Hemingwayn kanssa Pariisissa (Kirjallinen pyhiinvaellus -haaste)

Kirjainten virrassa -blogin Hanna haastoi taannoin kirjabloggaajia ikuistamaan blogiinsa kirjallisia pyhiinvaelluskohteita. Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi -muistelmien innoittamana tartuin siis tuoreella Pariisin-reissulla kameraan ja kävin kuvaamassa kulmia, joilla kirjailija vaimoineen eleli 1920-luvulla "niinä varhaisina päivinä, jolloin olimme hyvin köyhiä ja hyvin onnellisia."


Tämän talon kolmannessa kerroksessa Hemingway ja hänen vaimonsa Hadley asuivat tammikuusta 1922 elokuuhun 1923. Näin kertoo kirjailija itse:

Ylimpään kerrokseen työhuoneeseeni oli matkaa joko kuusi tai kahdeksan porraskäännettä ja huone oli kovin kylmä ja minä tiesin, mitä maksaisivat pieni risukimppu, kolme rautalangalla sidottua mäntylastujen nippua, jotka sytyttäisin risujen avulla ja joissa ei ollut pituutta enempää kuin lyijykynän puolikkaassa, ja lopuksi puolikuivien halkojen pino, joka minun olisi pakko ostaa uuniini, jotta huone lämpiäisi.


Talven tullen Hemingwayt haluavat kuulla lumen narskuvan jalkojensa alla ja matkustavat lomailemaan Alpeille. Pariisiin palattua:

Kaikki etäisyydet näyttivät nyt niin lyhyiltä meidän oltuamme vuoristossa. Korkeuksista palattuamme minä tuskin enää huomasin mäkiä, enintään nautin niistä, ja minusta oli vain hauskaa kiivetä hotellin ylimpään kerrokseen työhuoneeseeni, mistä saatoin katsella korkean kukkulakaupunginosani kaikkien kattojen ja savupiippujen yli. Huoneessani veti uuni hyvin ja minun oli lämmin ja hyvä työskennellä.


Meidän oli suljettava ikkunat yöksi, ettei olisi satanut sisään, ja kylmä tuuli riipi lehdet Place Contrescarpen puista. Lehdet likosivat märkinä sateessa ja tuuli paiskoi sadetta päätepysäkillä odottelevan ison vihreän linja-auton kylkiin ja Café des Amateurs oli täpösen täynnä ja siellä oli niin kuumaa ja savuista, että huuru sumensi ikkunat. Se oli kurja, kehnosti hoidettu kahvila, minne kaikki kaupunginosamme juopot ahtautuivat, ja minä karttelin sitä likaisten ihmisruumiiden löyhkän ja myös juoppouden happaman lemun takia.

Hemingwayn asunto on Pariisin viidennessä kaupunginosassa kulmilla, jotka ovat vuosien varrella siistiytyneet aika tavalla. Työläisten asumusten ja rähjäisten juottoloiden tilalla on nyt turistien kansoittamia kahviloita ja matkamuistokauppoja. Busseja ei Place Contrescarpella enää näy, mutta enpä hoksannut tarkistaa, onko aukiolla vielä Café des Amateurs -niminen kahvila. Likaisten ihmisruumiiden löyhkä ei ainakaan kantautunut kadulle asti...


Kävelin Lycée Henri Quatren ja St-Etienne-du-Montin ikivanhan kirkon ohi ja tuulisen Place du Panthéonin halki ja käännyin oikealle päästäkseni suojaan ja tulin lopulta Boulevard St-Michelin suojaiselle puolelle ja kävelin edelleen Clunyn ja Boulevard St-Germainin sivuitse, kunnes tulin erään hyvän kahvilan luo, jonka Place St-Michelin laidalta tunsin.

Tässä kuvassa ollaan reitin alkupäässä. Minun ja Ernestin tiet erkanivat ennen Place St-Micheliä, mutta olisi ollut hauskaa käydä katsastamassa Hemingwayn ravintolavinkit!


Tunsi saaneensa lahjaksi suuren aarteen, kun pääsi sukeltamaan tähän uuteen kirjallisuuden maailmaan ja ehti lukea kirjoja Pariisin kaltaisessa kaupungissa, missä köyhinkin kykeni elämään hyvin ja työskentelemään.

Viimeisen osalta taitavat ajat olla muuttuneet. Nyky-Pariisissa elämä on tyyriinpuoleista, mutta kaupungin tunnelmasta ja kirjallisista antimista nauttimista se ei onneksi estä. Kuten Hemingway sanoo, Pariisi on aina paluun arvoinen!

12 kommenttia:

  1. Analyyttinen, perusteltu kommenttini: Ihana, ihana, ihana postaus! Kiitos! :)

    VastaaPoista
  2. Oivoi. Tämä ei nyt yhtään auttanut minua parantumaan pariisinmatkakuumeestani :( Huoh, olisipa rahaa ja paljon vapaapäiviä! Ihania kuvia ja hieno haastebloggaus :)

    VastaaPoista
  3. Kun muutkin, niin kyllä minäkin voin (taas kerran) käyttää sanaa "ihana": kuinka ihana postaus!

    Minä olin lapsena/nuorena kova Pariisi-fani, vaikken ollut siellä koskaan käynytkään. Sitten kiinnostus jostakin syystä sammui. Kävimme kuitenkin Pariisissa muutama vuosi sitten, ja yllätyksekseni pidin paikasta paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Nyt huomaan jopa joskus kaipaavani sinne, esimerkiksi tämän postauksen tai Woody Allenin iki-ihanan Midnight in Paris -leffan myötä. Ja niin kuin taisin mainita jo viime postauksessasi, Hemingway oli siinä leffassa todella charmikas ja kuuma. ;)

    VastaaPoista
  4. Jenni, kiitos!

    Noora, minulla Pariisin-matkakuume on kroonista sorttia. :)

    Karoliina, ah ja voi, haluaisin tosiaan nähdä tuon Midnight in Paris -leffan! Olisi mukava nähdä myös hottis-Hemingway.

    VastaaPoista
  5. Minä myös hehkutan, tosi kiva postaus!

    VastaaPoista
  6. Onpa kaunis, ihku postaus :) Kävitkö Pariisissa siellä hautausmaalla, missä on kaikkia mahdollisia hautoja?

    VastaaPoista
  7. Minä liityn muiden kuoroon: kirjoitus on kiva ja Pariisi on ihana! Kävin siellä viimeksi puolitoista vuotta sitten, mutta sinne voi mennä aina uudelleen.

    VastaaPoista
  8. Olen itse lukenut Nuoruuteni Pariisin, joten oli aika hauska nähdä nämä kuvat! Nämä olisivat tosin auttaneet ehkä pitämään kiinnostusta yllä kirjaa lukiessa, kun se ei meinannut minuun upota millään. Mutta se johtuneepi siitä, etten Hemingwayta ennestään juurikaan tunne. Siitä huolimatta kiva postaus!

    VastaaPoista
  9. Voihan Pariisi! Pääsin ihanaan pariisilaiseen tunnelmaan kirjoituksesi myötä! Olen kerran käynyt nopeasti Interrail-matkan yhteydessä, jäi vähän vaillinaiseksi, joskus menen vielä uudestaan...

    VastaaPoista
  10. Tuli melkein ikävä Pariisiin, kun luin ihanan postauksesi. Kiitos tästä. :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos kiitos kaikki!

    Helmi-Maaria, tällä kerralla en käynyt Père Lachaisen hautuumaalla, mutta joskus aiemmin kyllä. Merkkihenkilöiden haudoista sieltä jäivät mieleen Jim Morrison ja Edith Piaf, ja kirjallisuuden ystäville sopiva Oscar Wilden erikoisen muotoinen ja huulipunapusuin koristeltu hautakivi. Mielenkiintoinen kohde sekin!

    Katri, minä luin tuon Nuoruuteni Pariisin tosiaan sopivasti juuri näin matkan alla, joten tuli hyvä tilaisuus syventää lukukokemusta paikan päällä. Olen samaa mieltä, että kirjasta saa todennäköisesti enemmän irti, jos tuntee Hemingwaytä ennestään.

    VastaaPoista
  12. Olen onnellinen, että tartuit haasteeseen. Ihana oli päästä kanssasi Pariisiin, jossa en ole koskaan ollut.

    Kirjasta saa kyllä tällä tavalla ihan eri ulottuvuuksia irti!

    VastaaPoista