27. marraskuuta 2011

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Annika Idströmin romaanilla Veljeni Sebastian (1985) on uteliaisuutta kutkuttava nimi ja kansi. Millainen on tämä Sebastian ja mitä hänen veljensä aikoo hänestä kertoa? Onko Sebastian veljeään vanhempi vai nuorempi? Onko kannen selin katsojaan seisova poika Sebastian vai hänen veljensä, kirjan kertoja? Millainen on veljesten suhde? Tällaisia kysymyksiä pyörittelin mielessäni kirjaan tarttuessani, mutta ne jäivät vaille vastausta, sillä kirja ei ollutkaan uumoilemani veljessuhteen kuvaus eikä Sebastian edes ollut päähenkilön veli.

Kirjan päähenkilö on Antti, huippuälykäs varhaiskypsä 11-vuotias. Antti elää kaksin äitinsä Kaarinan kanssa ja havainnoi maailmaa omintakeisella tyylillään lähes pakkomielteisesti muistiinpanoja tehden. Fiksuuteensa vetäytyvän yksinäisen pojan ajatuksissa ja teoissa on ripaus huvittavaa pikkuvanhuutta, mutta paljon enemmän kyynisyyttä, kovuutta ja julmuutta, jotka saavat olon epämukavaksi. Antin hahmo yhtä aikaa kiehtoo ja kammottaa. Ei kai tällaisia lapsia ole - tai ehkä sittenkin on?

Älyltään Antti on ehkä ikätovereitaan edellä, mutta tunnepuolella ei kaikki ole ihan kunnossa. Antin ja hänen äitinsä suhde on toisaalta lähes symbioottisen läheinen, toisaalta valtapeliä, jossa lapsi ei ole juurikaan viattomampi kuin aikuiset, vaan osaa tietoisesti tahtoa pahaa ja kykenee sitä myös tekemään. Tarinan edetessä Antin, Kaarinan ja tämän uuden miesystävän Mikan välille kehkeytyy outo kolmiodraamamainen perhekuvio. Kun soppaan sotketaan vielä väkivaltaa, päihteitä, koulukiusaamista, henkirikoksia, huostaanottoja ja vilkasta mielikuvitusta, en oikein enää tiedä, jaksanko antaa inhotuksen kasvaa vai lakkaanko vain kiinnostumasta.

Luulen, että olisin mieluummin lukenut kirjan, joksi Veljeni Sebastiania kuvittelin, kuin sen, joka se oli. Romaani on varmasti kirjallisesti ansiokas - ainakin se oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-ehdokkaana - ja mielenkiintoista lukemista dysfunktionaalisista perhesuhteista, väkivallan dynamiikasta tai psykologisesti häiriintyneiden lasten mielenmaisemasta kiinnostuneille lukijoille, mutta minun tikkataulustani kirja meni vähän ohi.

Annika Idström: Veljeni Sebastian. WSOY, 1985. 169 s. Vanhempien kirjahyllystä.

7 kommenttia:

  1. ihana tuo tikkataulu :) aina ei tosiaan osu ei.

    VastaaPoista
  2. Mulla on jo aikaa lukemisesta, mutta ihan samoja muistan miettineeni, eikä osunut minunkaan tikkatauluuni. ;)

    VastaaPoista
  3. Hmm. Tuo alkutilanne kuulostaa aika mielenkiintoiselta (ja siitä tulee mieleen yksi toinen kirja josta pidin) mutta tuo päihteet-koulukiusaaminen-henkirikokset-jne kuvio taas ei.
    Toisaalta kirja näkyy olevan aika lyhyt eli voisihan sitä kokeilla...

    VastaaPoista
  4. hdcanis, mikä mahtoi olla tuo pitämäsi kirja? Tämän alkutilanne kiehtoi minuakin, joten ehkä toinen tarina samantapaisista lähtökohdista voisi osua paremmin...

    VastaaPoista
  5. Yukio Mishiman Kunnia on katkera juoma (tai engelskaksi Sailor Who Fell From Grace With the Sea). Älykäs ja julma poika, tämän äiti ja äidin uusi miesystävä, englanninkielisen otsikon merimies (eli tarinaa kelataan sekä pojan että miehen silmin).

    VastaaPoista
  6. Tämän lukemisesta on minulla kauan, mutta muistan, että kirjasta jäi inhottava olo.

    VastaaPoista
  7. Margit, juu, inhottava olo jäi.

    hdcanis, kuulostaa kiinnostavalta!

    VastaaPoista