31. elokuuta 2011

Elokuun luetut

Elokuun loppupuoli hujahti lomaillessa. Pari kirjaakin tuli luettua, mutta netissä puuhastelu sen sijaan jäi vähemmälle, joten nyt olen surkeasti jäljessä luettujen kirjojen kirjaamisessa blogiin. Minulla on jonkinlainen pienimuotoinen pakkomielle siitä, että haluan kirjoittaa erikseen jokaisesta lukemastani kirjasta, mieluiten siinä järjestyksessä kun olen ne lukenut ja mahdollisimman pian lukemisen jälkeen. Viimeisen tavoitteen osalta elokuu ei siis mennyt ihan putkeen, mutta syyskuu alkaa mukavasti lomalukemisten muistelulla.

Elokuun luetut

Kuten listasta voi arvata, tulossa on muun muassa Totally British -suorituksia. Syyskuussa aion käydä myös Taiteilijaelämää-haasteeni kimppuun.

24. elokuuta 2011

Lomalainen päivittää

Lomalla on mukavaa, kun tietokoneen ääressä kuluu vähän aikaa ja kirjojen parissa paljon. Luetuista lisää viikkosen kuluttua!

11. elokuuta 2011

Charles G. Martignette & Louis K. Meisel: The Great American Pin-Up

Kirjavalintojen perusteella olen viime aikoina ollut jenkkitunnelmissa, ja Amerikan ihmemaassa jatketaan edelleen. Tänään vuorossa silmänruokaa naiskauneuden ystäville eli Charles G. Martignetten ja Louis K. Meiselin kuvateos The Great American Pin-Up (2002).

Kirja on kahden ilmeisen intohimoisen keräilijän rakkaudentunnustus kalenterityttötaiteelle. Martignette ja Meisel esittelevät liudan kuvittajia, joiden maalaukset ja piirrokset hemaisevista naapurintytöistä ja viehkeistä viettelijättäristä koristivat lehtiä, pokkareita, kalentereita ja muita populaareja painotuotteita pin-up-kuvien kultaisina vuosina viime vuosisadan alkukymmeniltä 1960-luvun paikkeille asti. Sen jälkeen valokuvat sivuuttivat piirrokset lehtien kuvituksena, ja kalenterien viattomasti keimailevat tyttöset vaihtuivat suorasukaisempaan erotiikkaan.

Pin-up-tyttöjen esiäidiksi Martignette ja Meisel nostavat Charles Dana Gibsonin luoman "Gibson Girl" -hahmon. Gibson piirsi lehtiin ja mainoksiin kaunottaria, joihin ruumiillistui vuosisadan alun naisihanne: korsetilla tiimalasimalliseksi kurottu ampiaisvyötäröinen sulotar. Gibsonin jalanjäljissä kulki seuraavina vuosikymmeninä sadoittain kuvittajia. Paljon palstatilaa kirjassa saavat esimerkiksi sellaiset nimet kuin Harry Ekman, Gil Elvgren, Earl Moran, George Petty ja Alberto Vargas. Kaikkien tuotannosta löytyy näytteitä The Pin-up Files -sivustolta.

Pin-up-kuvat olivat kaupallista käyttötaidetta, joten taiteilijoiden lisäksi ne elivät markkinamiesten varassa. Sellaisia olivat kaverukset Brown ja Bigelow, jotka perustivat vuonna 1896 kalenterikustantamon Minnesotaan. Brown and Bigelow säilyi vuosikymmeniä yhtenä suurimmista pin-up-kuvien tilaajista. Muita tärkeitä tilaajia olivat aikakauslehdet ja halvat lukemistolehdet. Esimerkiksi Esquire julkaisi aikoinaan paljon pin-up-kuvia.

Kuvien kysyntää nostivat myös molemmat maailmansodat. 1920-luvulla Euroopan sotatantereilta palanneet nuoret miehet toivat muassaan vanhalla mantereella painettuja rohkeita postikortteja ja halusivat lisää samaa kamaa, kotoisalla jenkkitwistillä tosin. Toisen maailmansodan aikana pin-up-tyttöjä maalattiin jopa sotalentokoneiden kylkiin.

Kirjassa olisi voinut olla enemmänkin esimerkkejä pin-up-kuvien moninaisista ilmenemismuodoista. Aiheesta löytyisi vaikka mitä kulttuurihistoriallisia ulottuvuuksia, mutta Martignette ja Meisel keskittyvät melko pintapuolisiin kuvittajaesittelyihin - ja tietysti ilahduttavan runsaaseen kuvamateriaaliin. Kirja toimiikin parhaiten jonkinlaisena johdantokatalogina aiheeseen, josta lienee tehty vähänlaisesti "vakavaa" taidehistoriallista tutkimusta. Yhden kuvittajaparan elämäkertatietojen kohdalla kirjoittajat joutuvat toteamaan, ettei hänestä tiedetä mitään, ja muiltakin monet alkuperäiset piirrokset ja maalaukset ovat aikaa sitten kadonneet.

Pin-up-kuvat olivat aikansa kertakäyttökulttuuria. Nykynäkökulmasta täytyy kuitenkin ihailla, miten taidokasta kuvitustaidetta monet kirjassa esitellyistä tekijöistä tuottivat. Eipä lehdissä nykyään näy näin viimeisteltyjä pastelleja, akvarelleja ja öljymaalauksia! Hauskaa kirjassa oli myös vertailla eri kuvittajien tyylejä. Vaikka aihe on niin simppeli kuin kaunis nainen mieluiten paljastavassa asussa, monenlaisia variaatioita siitäkin syntyy.

Feministisellä tuulella pin-up-taiteen naiskuvasta voisi tietysti ottaa nokkiinsa. Useimpien kuvien naiset ovat avuttomia kaunottaria pinteessä tai söpöjä hupsuja noloissa tilanteissa, tyyliin "hups, hameeni jäi kiinni oven väliin ja nyt sukkanauhani näkyvät, suipistanpa suuta". Silti näissä nostalgisissa kuvissa on jotain vastustamattoman hurmaavaa: iloa, leikkimieltä ja vilpitöntä naiskauneuden ylistystä.

Tällaisia olivat Cosmopolitanin kannet vuonna 1940. Kuvittajana Bradshaw Crandell.

Paljastaviin asuihin pukeutuneet naiset sopivat kansikuvaksi mihin tahansa tarinaan. Tammikuun 1948 New Detective Magazinen kannen maalasi Raphael Desoto.

Flirt, Whisper, Wink ja Eyeful - mitä näissä lehdissä mahdettiin kirjoittaa? Peter Dribenin kuvat eivät ole kirjan taidokkaimpia, mutta aika veikeitä kansia joka tapauksessa.

Rolf Armstrongin maalauksissa on väriä ja iloa. Naurava tyttö vaaleanpunaisissa on kerta kaikkiaan suloinen.

Tämän kaunottaren mallina poseerasi nuori Marilyn Monroe. Earl Moranin pastelleissa on ihana pehmeä valo, ja vimpan päälle viimeistellyt hahmot nousevat kauniisti esiin pelkistetyiksi jätetyistä taustoista.

"Hups! Turskautin ketsuppia hameelle ja sukkanauhat näkyy!" Harry Ekmanin käsialaa.


"Hups! Tuuli yllätti ja sukkanauhat näkyy!" Gil Elvgrenin käsialaa.

George Pettyn kuvissa on hieno graafinen ote.

Lisää Pettyä. Näissä on glamouria!


Nyt lähestytään 70-lukua. Mayo Olmstedtin tyyli henkii pin-up-kuvien kulta-ajan viimeisiä vuosia.

Charles G. Martignette & Louis K. Meisel: The Great American Pin-Up. Taschen, 2002. 447 s. ISBN 978-3822817018. Lainattu kirjastosta.

6. elokuuta 2011

Totally British – oman hyllyn satoa

Kuva lainattu Kirjavasta kammarista.

Kirjavan kammarin Karoliinan aloittama Totally British -lukuhaaste on saanut kirjablogeissa suuren suosion. Minäkin kannan korteni kekoon, mutta oma TB-urakkani on vasta suunnitteluvaiheessa. Tässä siis alkukartoitus oman kirjahyllyni antimista brittiläisen kirjallisuuden saralla.

Early Classics
Ennen 1800-lukua julkaistua brittiläistä kaunokirjallisuutta ei hyllystäni löydy. Shakespearea pitäisi kyllä yleissivistyksen vuoksi lukea!

Silver Fork Novels
Löyhä kategoria 1800-luvulla julkaistuille kaunokirjallisille teoksille, jotka käsittelevät yläluokkaista elämäntapaa. Näitäkään en omista. Jane Austen taitaa olla ainut kategoriaan sopiva kirjailija, jota olen lukenut.

Modern Men Writers
Tähän kohtaan löytyy jo jotain sanottavaa! Hyllyssäni odottavat lukemattomina esimerkiksi Nick Hornbyn About a Boy (Poika), David Nichollsin One Day (Sinä päivänä), Julian Fellowesin Past Imperfect ja Roald Dahlin novellikokoelma Kiss Kiss. Aiemmin tänä vuonna tienasin jo pisteen tähän alahaasteeseen Nick Hornbyn romaanilla How to Be Good (Hyvät ihmiset).

Modern Women Writers
Kumma kyllä, näitä on hyllyssäni vähemmän.

British Chick Lit
Chick lit -osastolla lukemista odottavat Isabel Wolffin A Vintage Affair, Veronica Henryn Just a Family Affair ja Madeleine Wickhamin Cocktails for Three. Aiemmin lukemistani chick lit -kirjoista bloggasin helmikuussa, mutta niiden lukemisesta on jo sen verran aikaa, että pisteitä tähän haasteeseen ei kerry.

British Poetry
Lyriikkahyllyni ammottaa tyhjyttään.

Children’s Britain
Lastenosastollakin on hiljaista, mutta Karoliinan listalla on monta ihanaa kirjailijaa. Ennen haasteen alkua luetuista saan pisteen Rudyard Kiplingin Viidakkokirjasta. Lukemattomista klassikoista kiinnostaisivat etenkin J. M. Barrien Peter Pan ja Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa.

Detective Novels
Hyllystäni löytyy Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -dekkareita, mutta paremmin tähän haasteeseen voisivat sopia miehen Edinburgiin sijoittuvat kirjat. Lukematta on myös Guillermo Martinézin The Oxford Murders. Kirjailija on argentiinalainen, mutta tapahtumapaikka ainakin on brittiläisistä brittiläisin.

Gothic Fiction
Tähän kategoriaan löytyisi Daphne du Maurierin Rebecca (luettu, mutta vuosia sitten) ja Diane Setterfieldin The Thirteenth Tale (Kolmastoista kertomus), joka on vielä lukematta. Brontën sisaruksia olen lukenut kauan sitten.

Modern Thrillers
Hm, trillerit eivät ole lempilajini.

Royal Fiction
Tyhjää täynnä tämäkin, mutta aihe kiinnostaisi!

Stiff Upper Lip
Luokkayhteiskuntakuvauksia löytyy Silver Fork -kategoriasta ja muistakin. Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus sopisi tähänkin alahaasteeseen. Pisteen voisi tuoda myös helmikuussa lukemani George Bernard Shaw’n näytelmä Pygmalion, jossa yläluokkainen professori joutuu törmäyskurssille cockney-kukkaistytön kanssa.

Éirinn go Brách!
Irlantilaisia kirjailijoita hyllyssäni edustaa Marian Keyes. Lukematta on Watermelon (Naura, Claire, naura!), jota aloitin joskus viime vuonna, mutten oikein päässyt vauhtiin. Irlannista kertoo myös Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen – Kertomuksia vihreältä saarelta, mutta suomalaisia kirjoja ei nyt lasketa.

Maybe British, Never English
Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti eivät näytä olevan kotikirjastossani kovin hyvin edustettuina.

Multicultural Britain
Jo luettujen puolelta löytyy Zadie Smithin Valkoiset hampaat, ei juuri muuta. Tähän alahaasteeseen osallistumalla voisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli haalia pisteitä myös Maahanmuuttajien tarinat -haasteeseen.

Commonwealth
Tähän kategoriaan mahtuu monta maata, mutta kaukomaiden kirjallisuutta löytyy hyllystäni vähänlaisesti. Karoliinan vinkkilistalta olen lukenut vain kanadalaisia Margaret Atwoodia, L. M. Montgomeryä ja Alice Munroa, edellä mainittujen Kiplingin ja McCall Smithin lisäksi.

Summa summarum, oman hyllyn antimilla voisin tähdätä suoritusta alahaasteisiin Modern Men Writers ja British Chick Lit. Katsotaan, miten käy: tartunko näihin, houkuttavatko kirjaston hyllyt enemmän vai jäänkö kokonaan pisteittä? En ota lukuhaasteista paineita, joten en lupaa mitään...

Mitä brittikirjoja te olette viimeksi lukeneet tai aiotte seuraavaksi lukea?

4. elokuuta 2011

Laura Honkasalo: Tyttökerho

Mietin joskus, miten paljon lukukokemuksiin vaikuttaa se, missä järjestyksessä kirjat sattuu lukemaan. Varsinkin, jos uuden aloittaa heti edellisen jälkeen, kirjojen tunnelmat leijuvat mielessä yhtä aikaa ja värittävät toisiaan.

Joskus tällainen kirjojen vuoropuhelu tuntuu mukavalta, joskus taas vähän häiritsevältä, kun lukukokemukset ikään kuin tuhriintuvat. Ei niin, että ne menisivät pilalle; ne vain vaihtavat väriä. Vertauskuvallisesti ilmaistuna "keltainen" kirja ja "sininen" kirja tuntuvat peräkkäin luettuna molemmat vihertäviltä - tai joissain tapauksissa kontrasti sinisen kanssa saa keltaisen tuntumaan vielä keltaisemmalta ja toisinpäin.

Tämä siis korkealentoisena synesteettisfilosofisena johdantona siihen, että luin Laura Honkasalon Tyttökerhon (2005) heti Anu Jaantilan Sanna-sarjan perään. Jaantilan Love, Samissa 1980-luvun kaksikymppiset etsivät itseään ja pohtivat seurustelua ja ystävyyttä; Tyttökerhossa 2000-luvun kolmikymppiset etsivät itseään ja pohtivat seurustelua ja ystävyyttä. Kirjojen tunnelmat ovat aivan erilaiset, mutta lukukokemukset limittyvät mielessäni omituisesti: tuntuu kuin olisin yhtäkkiä lennähtänyt iässä kymmenen vuotta ja ajassa kaksikymmentä vuotta eteenpäin.

Luin Honkasalon esikoisen Sinun lapsesi eivät ole sinun (2001) vuosia sitten, varmaan melko tuoreeltaan, ja parikymppisenä Ultra Bra -sukupolven edustajana pidin kirjasta kovasti. Tyttökerhosta olin kuullut varautuneempia arvioita, ja omatkin tunnelmani ovat kokonaisuutena vähän varautuneemmat, mutta oikeaa sukupolvea olin jälleen. Tyttökerhon maailma tuntui tutulta, sekä herkullisen että kiusallisen tutulta.

Kirja kertoo kolmenkympin hujakoilla olevista kaupunkilaissinkuista, jotka ovat vähän eksyksissä. Pitäisikö perustaa perhe vai lähteä reppumatkalle Afganistaniin, pitäisikö tehdä hiki päässä töitä vai muuttaa mummonmökkiin maalle, pitäisikö jatkaa kumppanin etsintää vai opetella elämään yksin? Kirjan päähenkilö Katri ja hänen ystävänsä Tuuli, Nuppu ja Arttu märehtivät valintojaan loputtomiin ja tempoilevat ääripäästä toiseen, itsetunto- ja ihmissuhdekriisistä toiseen.

Kirjan miljöö on 2000-luvun Helsinki: se, jossa juodaan lattea laseista ja syödään nuudeleita trendibaareissa, kunnes otetaan asuntolainaa ja muutetaan rivitaloon. Harrastukset, tavarat ja varsinkin kodit ovat identiteettien ja elämäntyylien merkkejä, joita vasten Katri ja hänen ystävänsä peilaavat itseään ja joita he sovittelevat ylleen kuin vaatteita paperinukelle. Sisustustoimittajana työskentelevä Katri etsii itseään myös työkeikoilla syynäämistään asunnoista. Ollako tunnelmallinen jugend-koti keskustassa vai sittenkin käytännöllinen kolmio uudella kerrostaloalueella?

Ulkoisilta puitteiltaan Tyttökerhoa voisi pitää kevyenä sinkkuviihteenä, mutta tunnelmaltaan kirja oli minusta oikeastaan melkoisen ahdistava. Sen kuvaamia nuoria aikuisia piinaa epämääräinen levottomuus ja tyytymättömyys: kaikki on periaatteessa hyvin, mutta mikään ei kuitenkaan ole. Päähenkilö Katri junnaa paikallaan, tuijottaa omaan napaansa, etsii aina vikoja muista ja kadehtii vähän kaikkia vähän kaikesta. Tuntuu jotenkin epämukavalta, että tällaiseen keskenkasvuisten kolmekymppisten sukupolveen on niin helppo samaistua.
    "Eikö me oikeastaan olla kaikki itsekkäitä?" Katri sanoi. "Me ollaan saatu elää viimeiset kymmenen vuotta niin kuin aikuiset lapset, tehdä mitä lystätään, valvoa ja riehua ja syödä karkkia ennen ruokaa."
    "Mä olen kyllä onnellinen, että se elämänvaihe on ohi", Tuuli sanoi tunteettomasti.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari A. ja Salla.

Laura Honkasalo: Tyttökerho. Otava, 2005. 336 s. Lainattu kirjastosta.

1. elokuuta 2011

Taiteilijaelämää-haaste


Jonkin aikaa sitten lukemani romaani taidemaalari Jan Van Eyckistä sai minut miettimään taiteilijoista kertovia kirjoja. Vaikka lukuhaasteita on muutenkin menossa ihan riittämiin, innostuin aiheesta niin, että päätin polkaista käyntiin vielä yhden.

Taiteilijaelämää-haasteessa luetaan siis kirjoja taiteilijoista. Millainen elämä luo taiteilijan ja miten elämästä luodaan taidetta? Millaista on väärinymmärretyn neron arki, millaista hurja boheemielämä? Miltä maistuu menestys, miten kalvaa epäonnistumisen pelko? Miten yhteiskunta kohtelee taiteilijoitaan - ja miten taideteokset ja taiteilijakohtalot peilaavat aikaansa?

Vinkeiksi muille taiteesta kiinnostuneille lukijoille kokosin valikoiman haasteeseen sopivia kirjoja Suomesta ja maailmalta. Hyviksi lähteiksi osoittautuivat Turun kaupunginkirjaston sivut, englanninkielisen Historical Novels -sivuston erinomainen artikkeli taiteilijaromaaneista (osa I ja osa II) ja tämä lista 50 romaanista taideopiskelijoille. Historian ystäville suosittelen myös Rauman kaupunginkirjaston kokoamaa historiallisten romaanien luetteloa.

Minua inspiroi tällä kertaa etenkin todella eläneistä kuvataiteilijoista kertova fiktio eli tunnettujen taiteilijoiden elämää valottavat elämäkertaromaanit ja heidän teostensa innoittamat enemmän tai vähemmän tosipohjaiset tarinat. Alla oleva vinkkilista keskittyy siis tällaisiin kirjoihin. Kuvitteellisista taiteilijoista kertovia kirjoja en ryhtynyt listaamaan, mutta niitähän löytyy pilvin pimein.

Taiteilijaelämää-haasteeseen voi osallistua aivan ilman suorituspaineita, mutta pieni porkkana on tarjolla: vuoden 2011 loppuun mennessä osallistuneiden kesken arvotaan taideaiheinen yllätyspalkinto. Kirjat saa valita vapaasti teeman raameissa. Arvonta toimii periaatteella arpa per kirja, ja aiemmin tänä vuonna luetut kirjat pääsevät myös mukaan. Arvontaan voi osallistua ilmoittautumalla vapaamuotoisesti blogin kommenteissa syksyn mittaan.

Yllä olevaa kuvaa saa ilomielin lainata haastepostausten kuvitukseksi. Kuva on Haagista Mauritshuisin taidemuseosta, jossa on näytillä muun muassa Jan Vermeerin maalaus Tyttö ja helmikorvakoru.

No niin! Tässä siis lukuvinkkejä ja kyytipojaksi linkkejä kirjoja käsitteleviin juttuihin. [PÄIVITYS: Perustin haasteella oman sivun tänne, jonne lisään myös mahdollisia lisävinkkejä.]

Kotimaisia romaaneja taiteilijoista ja taideteoksista:

Anna Kortelainen: Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina
Tammi, 2002
"Edelfeltin ja hänen ystäviensä jälkeenjääneistä papereista löytyy johtolanganpätkiä, joista punoutuu tarina järisyttävästä intohimosta, taiteilijaa inspiroivasta rakkaudesta, köyhän tytön hylkäämisestä sekä tunnustamatta jääneiden lasten ja prostituutioon ajautuvan naisen traagisesta kohtalosta. Virginie! on matkakertomus, historiallinen essee ja arvoitusdekkari." (Tammi)
- Agricola, Kirjakori

Seppo Lahti: Pohjoista valoa
Tammi, 2009
"Kun keski-ikäinen toimittaja saapuu juttukeikalle taidenäyttelyyn, hän näkee ympärillään vain jäykkiä ja pitkästyttäviä kuvia, kunnes Kuolemantanssin pirut alkavat tanssia hänen edessään. Toimittaja ei saa kuvaa mielestään, vaan alkaa etsiä tietoa sen tekijästä, Tyyne Eskosta." (Tammi)
- Kulttuuri kukoistaa, Kainuun Sanomat, Keskipohjanmaa

Tuula Levo: Neiti Soldan
Otava, 2000
Kolmiodraamaa Tuusulanjärvellä: Juhani Aho rakastuu taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldtin sisareen Tillyyn.
- arvosteluja kirjasta Tuula Levon sivuilla

Rakel Liehu: Helene
WSOY, 2004
"Rakel Liehu katsoi kauan Helene Schjerfbeckin kuvia ja lähti vuosien matkalle etsimään ihmistä ja elämää niiden takaa. Matka vei elämyksiin ja purkautui romaaniksi, jossa kirjailija rakentaa taiteilijan elämän täyden kaaren." (WSOY)
- Sateenvarjoton, Mustekala, Helsingin Sanomat, Elävä arkisto

Rosa Liksom: Reitari
WSOY, 2002
"Tämä on romaani Reidar Särestöniemestä. Reitarin äiti Alma laulelee Siionin virsiä ja isä Matti Kansainvälistä. Poika tarkkailee värisävyjä ympärillään ja soittaa mandoliinia. Kerran hän rakentaa Ounasjoella lautan, lähtee seilaamaan ja luulee päätyneensä maailman rannalle." (WSOY)
- Kiiltomato, Helsingin Sanomat

Paavo Rintala: Jumala on kauneus
Otava, 1959
"Romaani käsittelee taiteilijaa ja sen esikuvana oli liminkalainen taidemaalari Vilho Lampi (1898-1936), vaikka häntä ei romaanissa mainitakaan nimeltä." (Wikipedia)

Paavo Rintala: Minä, Grünewald
Otava, 1990
"Grünewald on kärsimyshistorian maalari. Hänen mestarilliset kuvansa Isenheimin sairaalakirkon alttariin saavat Rintalalta kiihkeän ja oivaltavan tulkinnan." (HS)
- Helsingin Sanomat

Riikka Stewen: Niin kauan kuin rakastat
Teos, 2011
"Iris Savuvuori on renessanssitaiteilijoita tutkiva taidehistorioitsija, jonka ystävä tekee kummallisen löydön: erään suomalaisen museon arkistosta löytyy taulu, jonka alkuperästä ja yksityiskohdista on vaiettu harkiten." (Teos) (Kirjan Markus Ekvall perustuu Magnus Enckelliin.)

Kaarlo Törmi: Sivellin, sielu ja maisema
Minerva, 2011
"Vuonna 1892 taiteilijat Louis Sparre ja Emil Wikström tekivät retken Venäjän Karjalaan, sadunhohtoiseen Vienaan. Matkalaisten oppaana oli kuhmolainen kruununtorppari Renne Haverinen. Tässä mukaansatempaavassa historiallisessa romaanissa Renne kertoo matkastaan taiteilijoiden kanssa." (Minerva)
- Morren maailma 

Lisää suomalaisia taiteilijaromaaneja kannattaa etsiä Turun kaupunginkirjaston listalta.

Ulkomaisia romaaneja taiteilijoista ja taideteoksista:

Dan Brown: Da Vinci -koodi
WSOY, 2004 (alkuteos The Da Vinci Code, 2003)
Uskokaa tai älkää, mutta tässä haasteessa saa pisteitä paljon parjatusta Da Vinci -koodista! Kirjassa esitettyjen teorioiden totuuspohja saattaa olla kyseenalainen, mutta Leonardo da Vincin maalaukset ovat tarinassa keskeisessä roolissa.

Tracy Chevalier: Neito ja yksisarvinen
Otava, 2005 (alkuteos The Lady and the Unicorn, 2005)
"1400-luvun lopun Pariisissa aatelismies Jean le Viste palkkaa lahjakkaan Nicolas des Innocentsin suunnittelemaan kuusi seinävaatetta, kohtalokkain seurauksin. Le Visten kaunis tytär herättää naistenmiehenä tunnetussa taiteilijassa into­himon, jollaista hän ei ole ennen kokenut." (Otava)
- Le Masque Rouge, Kirjahiiri, Booking it, Helsingin Sanomat, Kotiliesi

Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru
Otava, 2007 (alkuteos Girl with a Pearl Earring, 1999)
"Eräänä aamuna Grietin lapsuudenkotiin hollantilaisessa pikkukaupungissa ilmaantuu outo pariskunta. Mies on Vermeer, arvostettu taidemaalari ja demoninen nero, yhdentoista lapsen isä." (Otava)
- Jossu, Kirjavinkit, Kirjahiiri

Pierre La Mure: Punainen mylly
Tammi, 1952 (alkuteos Moulin Rouge, 1950)
Elämäkertaromaani Henri de Toulouse-Lautrecista.
- Kirjavinkit, Taavan päiväkirja

Deborah Moggach: Tulppaanikuume
WSOY, 2000 (alkuteos Tulip Fever, 2000)
"Romaani 1600-luvun Amsterdamista, muotokuvamaalarista, tulppaaneilla keinottelusta ja kielletystä rakkaudesta." (Rauman kaupunginkirjasto) (Tämä ei ehkä kuuluisi todellisista taiteilijoista kertovalle listalle, sillä Moggachin taiteilija on käsittääkseni fiktiivinen sekoitus monista flaamilaisista maalareista. Jotkut lähteet mainitsevat hahmon esikuvaksi Jan van Loosin.)

Bárbara Mujica: Frida
WSOY 2002 (alkuteos Frida, 2002)
Elämäkertaromaani kertoo meksikolaistaiteilija Frida Kahlon tarinan pikkusiskon näkökulmasta.
- Helsingin Sanomat

Alyson Richman: Van Goghin viimeinen rakkaus
Minerva, 2008 (alkuteos The Last Van Gogh, 2006)
"Romaanin kertojana on tohtori Gachetin 21-vuotias tytär Marguerite, joka vie lukijan intiimille matkalle tunnetun taiteilijan sieluun. Ahdistavien perhesalaisuuksien keskellä elävästä Margueritesta tulee epätoivoisen taiteilijan muusa, ja Vincent maalaa kolmasti hänen muotokuvansa." (Minerva)
- uppoa hetkeen, Leena Lumi

Javier Sierra: Ehtoollisen salat
Bazar, 2006 (alkuteos La cena secreta, 2004)
"Tammikuussa 1497 dominikaaniveli ja salakirjoitusten asiantuntija Agustín Leyre lähetetään kiireesti Roomasta Milanoon seuraamaan Leonardo da Vincin Pyhän ehtoollisen valmistumista." (Bazar)
- Luetut, Lukutunti, uppoa hetkeen, Jäljen ääni

Irving Stone: Michelangelo
1963 (alkuteos The Agony and the Ecstasy, 1961)
Elämäkertaromaani Michelangelosta. Stone käytti lähteenään pääasiassa Michelangelon kirjeitä. Kirjasta tehtiin vuonna 1965 Hollywood-elokuva, jossa taiteilijaa esitti Charlton Heston.

Irving Stone: Vincent van Gogh - hän rakasti elämää
WSOY, 1983 (alkuteos Lust for Life, 1934)
Elämäkertaromaani Vincent van Goghista. Sovitettu valkokankaalle vuonna 1956 Kirk Douglasin tähdittämänä.
- Kirjakori

Mario Vargas Llosa: Paratiisi on nurkan takana
Otava, 2005 (alkuteos El paraíso en la otra, 2003) 
"Isoäiti Flora Tristan (1803–1844) on työläisten ja naisten aseman parantamisen sinnikäs puolestapuhuja. Tyttärenpoika, maailmankuulu taidemaalari Paul Gauguin (1848–1903) tunnetaan ennen kaikkea Tahitin alkuasukkaita esittävistä primitiivisistä maalauksistaan." (Otava)
- Kirjakolo, Helsingin Sanomat

Manuel Vicent: Matissen morsian
Gummerus, 2003 (alkuteos La novia de Matisse, 2000)
"Matissen morsian on sukellus taiteen alamaailmaan, museoiden ja huutokauppakamarien takahuoneisiin, jotka ovat täynnä myrkyllisiä intohimoja. Taide nostaa pinnalle kaiken mikä ihmisessä on hyvää ja huonoa." (Gummerus) (Kirja ei käsittääkseni kerro oikeasta Matissen morsiamesta, mutta taiteilijan teokset ovat ilmeisesti juonessa mukana. Korjatkaa, jos olen väärässä!)
- Helsingin Sanomat

Susan Vreeland: Artemisian rohkeus
WSOY, 2003 (alkuteos The Passion of Artemisia, 2002)
Romaani barokin ajan taidemaalari Artemisia Gentileschistä - ensimmäisestä naisesta, joka hyväksyttiin Firenzen taideakatemian viralliseksi jäseneksi.
- Vinttikamarissa, Kirjavinkit, Arjen kulttuuria

Susan Vreeland: Sininen neito
WSOY, 2001 (alkuteos Girl in Hyacinth Blue, 1999)
"Tarina keskittyy Jan Vermeerin sinipuseroista tyttöä esittävän taideteoksen mysteeriin ja sitä ympäröiviin ihmisiin kolmen ja puolen vuosisadan ajalta, aina taiteilijan kotiin ja maalauksen syntyhetkiin saakka." (Rauman kaupunginkirjasto)
- Vinttikamarissa, Insinöörin kirjahylly, Satun luetut, Helsingin Sanomat

Max White: Hehkuvassa valossa - romaani Francisco Goyan elämästä
Gummerus, 1946 (alkuteos In the Blazing Light, 1946)
Romaani kertoo Francisco de Goyan suhteesta herttuatar Maria Teresaan.

Rolf Yrlid: Aika Arlesissa
Art House, 2001 (alkuteos Tiden i Arles)
"Romaani Vincent van Goghin ja Paul Gauguinin ystävyydestä vuonna 1888 Arlesissa, Provencessa." (Rauman kaupunginkirjasto)
- Keskipohjanmaa

Yllä mainittujen suomeksi ilmestyneiden teosten lisäksi haaviin tarttui monta muuta kiinnostavalta kuulostavaa englanninkielistä taiteilijaromaania, joiden suomennoksista en ainakaan tähän hätään löytänyt tietoa:

Adria Bernardi: The Day Laid on the Altar (Tizian)
Elizabeth Borton de Trevino: I, Juan de Pareja (Velázquezin oppilas Juan de Pareja)
Sheramy Bundrick: Sunflowers (Vincent van Gogh)
Tracy Chevalier: Burning Bright (William Blake)
Jennifer Cody Epstein: The Painter from Shanghai (Pan Yuliang)
Barbara Corrado Pope: Cezanne's Quarry (Paul Cézanne)
Stephanie Cowell: Claude & Camille: A Novel of Monet (Claude Monet)
Lynn Cullen: The Creation of Eve (Sofonisba Anguissola)
Will Davenport: The Painter (Rembrandt)
Gioia Diliberto: I Am Madame X (John Singer Sargent)
Michèle Desbordes: The Maid's Request (Leonardo da Vinci)
Arabella Edge: The Raft (Géricaultin maalaus Medusan lautta)
Karen Essex: Leonardo's Swans (da Vinci, tai ainakin häneen perustuva hahmo)
Debra Finerman: Mademoiselle Victorine (Manet'n malli Victorine Meurent)
Marina Fiorato: The Botticelli Secret (Botticelli)
Marina Fiorato: The Madonna of the Almonds (da Vincin oppilas Bernardino Luini)
Alan Fisk: Cupid and the Silent Goddess (Agnolo Bronzinon Venus-maalaus)
Michael Gruber: The Forgery of Venus (Velázquez)
Diane Haeger: The Ruby Ring (Rafael)
Elizabeth Hickey: The Painted Kiss (Gustav Klimt)
Elizabeth Hickey: The Wayward Muse (Jane Burden, prerafaeliittien muusa)
Dara Horn: The World to Come (Marc Chagalls)
Jeanne Kalogridis: I, Mona Lisa (da Vinci ja muuta renessanssiväkeä)
Michael Kernan: The Lost Diaries of Frans Hals (Frans Hals)
Paddy Kitchen: The Golden Veil (Elizabeth Siddal)
V R Main: A Woman With No Clothes On (Victorine Meurent)
Sylvie Matton: Rembrandt's Whore (Rembrandt)
John Manchip White: Solo Goya: Goya and the Duchess of Alba at Sanlúcar (Goya)
Stephen Marlow: Colossus: A Novel About Goya and a World Gone Mad (Goya)
James McKean: Quattrocento (da Vincin tuntematon maalaus...)
Sarah Emily Miano: Van Rijn (Rembrandt)
Sallie Muiden: Revelations of a Spanish Infanta (Velázquez)
Christopher Peachment: Caravaggio (Caravaggio)
Linda Proud: The Botticelli Trilogy (kolme kirjaa Botticellista)
Elizabeth Robards: With Violets (Berthe Morisot)
Rudy Rucker: As Above, So Below (Pieter Brueghel)
Harriet Scott Chessman: Lydia Cassatt Reading the Morning Paper (Mary Cassatt)
Irving Stone: Depths of Glory (Camille Pissarro)
Susan Vreeland: Clara and Mr. Tiffany (Clara Driscoll)
Susan Vreeland: Life Studies (taiteilijanovelleja)
Susan Vreeland: Luncheon of the Boating Party (Pierre-Auguste Renoir)
Susan Vreeland: The Forest Lover (Emily Carr)
Carol Wallace: Leaving Van Gogh (van Gogh)
Kathryn Wagner: Dancing for Degas (Edgar Degas)
David Weiss: Naked Came I (Auguste Rodin)

Lisää (osasta) näistä ja monesta muusta: Historical Novels about Artists ja The 50 Greatest Novel for Art Students.

Minun suunnitelmissani on lukea haasteen tiimoilta ainakin Deborah Moggachin Tulppaanikuume, joka löytyy jo omasta hyllystä. Myös Susan Vreelandin kirjat kuulostavat kiinnostavilta. Mario Vargas Llosan Paratiisi on nurkan takana toisi pisteitä myös Nobel-haasteeseen...

Listalla on lukemista ihan riittämiin, mutta mieleeni tuli lisäksi pari muuta taiteilijaa, joista olisi kiinnostavaa lukea. Esimerkiksi Picassosta kertovia romaaneja ei sattunut silmään. Liekö miehen elämä ja taide niin dokumentoitua ja puhki tutkittua, ettei moni kirjailija rohkene tarttua aiheeseen fiktion keinoin? Myös sellaisten originellien kuin Salvador Dalín tai Andy Warholin osalta totuus lienee tarua ihmeellisempää.

Millaiset taiteilijatarinat teitä kiinnostavat?